2. opintomatkapäivä Suomessa: Pettymyksiä, myrskyä ja Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa

Tie on auki! Pohjanmaan viljavat pellot ja valkoiset muovipömpelit! Kuinka kaipasinkaan silmiini vanhoja heinäseipäitä! Niitä, joita joskus amerikkalaiset turistit katsoivat, että " hassua taidetta noilla suomalaisilla".

Noin voisivat sanoa tämän päivän nuoretkin niitä tänään nähdessään. Koneet ovat tulleet! Eikä talkooväkeä enää pelloilla näe. 

Kiertelin Haapaveden kautta, koska halusin saada hyvää suomalaista viiniä Aito-Onnen viinitilalta. En saanut. Viinipanimo ammotti tyhjyttään, taituria ei enää ollut. Ei ollut myöskään sitä taituria, joka olisi päivittänyt nettiin tiedot tai poistanut sen kokonaan. Minun piti tyytyä paikkakunnan markkinatoriin ja sen tummiin myyjiin. Ostin pari paitaa ja huivia.

Vähän jännitin matkalla Kokkolaan minkälaista myrskyä koen, kun mustanpuhuvat pilvet leiskuivat edessäni. Ei paha. Kahden ukkospilven läpi pyyhälsin aivan rauhallisesti eikä mitään taifuuneita tai rakeita syntynyt. 

Sievissä painelin metsään ja kävin katsastamassa Maasydänjärven ja Urjanlinnan. Söin välipalaa. 

Täällä on mukava pyörähdellä.

Lähempänä Kokkolaa pysähdyin tien varteen ottamaan erään puhelun. Tiedustelin erästä kotipuutarhaa, onko mahdollista kurkistaa. - Oi voi, kun on hammaslääkäriin meno just. Ja seuraavana päivänä pitkä työpäivä. 

Toivottavasti edes kuuluisa Aspegrenin puutarha on auki, huokailin mielessäni. Odotin kovasti tämän päivän päämäärääni Suomen Ruusulaaksoon, Rosenlundiin Pietarsaaressa.

Aspegren oli pappi, joka perusti kauniin puutarhan, joka on säilynyt eräänä vanhimpana sellaisena Suomessa. 1700-luvulla rakennetussa kivinavetassa oli mukava suomea puhuva tyttö vaihtoehtoisen kolehtikupin kanssa. Hän kertoili minulle hyvän kasvisruokapaikan kaupungissaan (mikä ei sitten ollutkaan auki enää) ja muutakin. Laitoin kolikoita kuppiin ja katselin vanhoja todella mielenkiintoisia tiloja tavaroineen. Nimikointi puuttui esineistä, mutta mukavia tarinoita löytyi monista esineistä. Minulle kyllä kerrottiin, että nimikointi tai numerointi on suunnitteilla. 

Kuinkahan paljon tarvittaisiin työtä vielä monissa, monissa kylämuseoissa! Kuinkahan paljon niitä on suljettu?  Ja kuinka paljon tarvittaisiin työntekijöitä puutarhoihin! Työtä on, mutta onko maksajia? 

Voi kuinka kadehdin Aspegrenin puutarhan upeaa kivimuuria siellä ympärillä! Siitä syntyy juuri niin lämmin paikka kuin puutarhalle tarvitaan. Käykäähän katsomassa! 

Mitä siis opin tänään?

- Nettitietoon ei ole luottamista!
- Kaikki ei aina suju siten kuin suunnittelee.
- Papit ovat tehneet muutakin kuin pitäneet kansaa kurissa ja nuhteessa.
- Pohjoisen puutarhat tarvitsevat kiviä, aitoja, muureja!

Suomen ruotsalaiseen seutuun sopinee Evert Taube...