Tuo yllä oleva kuva ei ole minun. Se on taidekuva ja esittää Pattijokea. Kuka uskoisi! Mutta tältä voisi näyttää tänäkin päivänä jäähän riittyvä ja vuoroon sulava Pattijoki. Kuvan on ottanut ystäväni Vappu Kallio, joka kerran suurimman murheeni keskellä lahjoitti minulle upean kirjan eri väreistä ja niiden voimista. Kirja, josta tuo kuvakin on, todella lohdutti ja voimaannutti. Minulle se on väriruno-kirja.
Nyt on kaamoksen sininen aika. Mitä muinaiset suomalaiset tekivät tällaisissä hämärän päivissä? Luulen tietäväni. He selvittivät kurkkunsa, lauloivat runojaan illat pitkät, opettivat vanhoja taruja toisilleen, tekivät uusia, ja näin tuli hämärän hetket täyteen. He käyttivät ääntä, muistia ja luovuutta.. Heillä ei ollut kirjaimia silloin.
Tiedän, että Vappu kirjoittaa myös runoja, on painattanutkin niitä itselleen. Tässä kirjassa hänen tekstinsä soljuu runon tapaan ja kertoo jotain tärkeää meille kaikille. Hän on kuvia taiteillen taittanut ja painattanut kirjan netin kautta Ifolor-ohjelmassa 2011.
Ja kaiken muun hyvän lisäksi
meille annettiin sinisiä ajatuksia.
Puhu, kirjoita, kerro mielipiteesi
niin kurkkusi pysyy kunnossa.
Jos vaikenet,
kun sinun pitäisi puhua,
saat flunssan.
Kiitos runollisesta joulukalenterista!
VastaaPoistaMieheni jutteli juuri äsken, että on meille uni maistunut viimeaikoina, yskiskeli samalla aamulimaa kurkusta. Luin hänelle ääneen tekstisi ja siitä taas syntyi puhumisen aihetta, ettei flunssa iskisi.
VastaaPoistaMukavaa kolmatta adventtia Sinulle <3
VastaaPoistaVaarin viesti ei tullut näkyviin nytkään tässä, joten kopioin sen emailistani:
VastaaPoista"Hieman ilkikurinen seuraus. Puhumattomuus. Flunssa. Tykkään ironiasta, joka lauseeseen liittyy."