Tämän runokirjan hankin kirjoittajapiirin ystävältä, Hannele Kuuvalta. On hienoa nähdä, että Pirkko Böhm-Sallamon vetämistä lukuisista kirjoittajapiireistä ympäri Pohjanmaata ja Kainuuta nousee uskallus ja avoimuus julkaista omia kirjoja.
Tämä on Hannelen ensimmäinen runokirja "Lohtua luonnosta", Kustannus Ves-Line 2017. Kirjan runot kuvaavat ihmisen suurta kunnioitusta luontoa kohtaan ja kiitosta siitä voimasta ja lohdusta, mitä se antaa.
Ensilumi
Ensilumi laski maahan valkoharsonsa
pihakuusen oksat peittyi lumihunnusta.
Säteet kirkkaat aamuauringon,
kun kohdistuvat lumiverhohon,
kuin timantteina tuikkii pihamaa,
silmät hämyyn tottuneet se sokaistaa.
On hanki putipuhdas valkoinen
ei sitä tahraa vielä
jälki ihmisen.
Jos siihen jäisi varjo tumma askeleen,
se ois kuin herjaa lumen puhtauteen.
Siispä väistyn taakse,
jälkiäni jätä en,
vain katseellani kuljen,
yli lumikenttien.
Tää hetki jaksaa yhä koskettaa,
harmaa piha peittyi,
vaippaan valkeaan.
Jäin mieleni kynnykselle pohtimaan lumen neitseellistä puhtautta, niin hellävaroen ja kunnioittaen kirjoittaja kuvaa ensilunta. Symbolisesti lumi on mainio esimerkki suhtautumisesta mihin tahansa asiaan sillä moni asia elämässä tärveltyy ihmisen jäljestä kun aito kunnioitus katoaa.
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentista!
PoistaIhana runo <3
VastaaPoistaKaunis runo! Luontoaiheisia runoja saa välillä etsimällä etsiä. Hienoa, että löytyy kokonainen kirja aiheesta.
VastaaPoistaMukava tällainen runokalenteri, kiitos siitä!
Ihanko tosi? Ehkä se, että itse on niin lähellä luontoa, löytää myös ne ystävät, jotka ovat lähellä luontoa. Tulet varmaan näkemään täällä paljonkin luontorunoja, vaikka yritän etsi toisistaan poikkeavia runosisältöjä.
PoistaEnsilumi on aina yhtä ihastuttava. Runoilija on valinnut omalaatuisen näkökulman runoonsa. Hyvää joulukuuta!
VastaaPoistaEikö vain! Olen iloinen vierailustasi!
PoistaTää oli paremp, vanhan ajan riimejä.Kiitos.
VastaaPoistaTaitavasti kuvailtu runo ensilumesta! �� peukku ylös runoilijalle��
VastaaPoista