Runollinen joulukalenteri 12.12.17

Yllä otettu kuva on suurennos eräästä talviaiheisesta kuvastani. Näitä "valoilmiöitä" kutsutaan orbeiksi, ja niitä on tutkittu mm. U.S.A: ssa paljon. En tiedä mitä ajatella, mutta tänään tuli postista kaksi runokirjaa, toinen aivan todellinen yllätys ja toinen divaarista tilaamani. Olkoon tuo kuva esittämässä yllätystä, jollaista kameran kuvakin joskus voi tarjota.

Tämä tilaamani kirja on Martti Merenmaan (mukana myös Einari Vuorela ja Heikki Asunta) runokokoelma nimeltä "Kolmen teinin lauluja". Siitä yllätyskirjasta kerron tuonnempana. Olen tiennyt, että Martti Merenmaa on asunut Raahessa, käynyt saman koulun kuin minäkin nuorena eli Raahen Porvari- ja Kauppakoulun. Sitä en tiennyt, että Martti oli oikealta nimeltään Martti Karjala. Hän innostui täällä päin merestä kohoavasta maasta (100 vuotta ja 1 metri), kuten hän tästä sanoo "Rannan kohotessa pakenee meri - ja sen alta paljastuu merenmaa". Siitä hän otti itselleen taitelijanimensä Merenmaa.

En tämän enempää tässä henkilötietoa. Wikipediasta löytyy sitä paljon. Mutta olin iloinen, kun löysin netistä hänen nuoruutensa ajan runokirjan vuodelta 1928, Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino, ja sen oitis tilasin. Nyt on sellainen henkilö kyseessä, että otan tähän häneltä kaksi runoa. Ensin tuo sadunomainen kuvaus suosta.

Ilta Suolla

Kas noron kerran löysin

suon aavaa kulkien, 

miss' saaneet hiisiäiäiset 

oli kodin kesäisen.

Kuin aineettomin jaloin

ne tanssi, tanssi vain,

kuin henget, joita joskus

oon nähnyt unissain.

Jo kaukaa lehmänkello

soi aavan ikävään,

kun kuolon kuiskeet kuullen

kanervaan painoin pään.

Niin nukuin, unen teitä

ja noroon vaivuinkin.

Pois haihduin, hiisiäiset

vain jossain tajusin.

Ne tanssi aavepolkan

kuin seitin kutoen

yli hillan kukan varjon

ja äidin katsehen.

Sitten tuo kirjan sisältö lahjoitti minulle yllätyksen! En voi olla siitä kertomatta. 

Olin nuorena mukana Raahen Yhteislyseon Teinikuorossa, jota johti silloin Hilja Vuola ja niitti kuoron kanssa mainetta. Kuoro sai palkintopokaaleja laulukilpailuissa. Muistan erään laulun, joka oli minusta se kaunein. Laulu nimeltä "Kissankello". Osaan laulaa sen vieläkin.

Nyt löysin sen runona tästä vanhasta kirjasta! En tiennyt, että se on Martti Merenmaan runosta tehty laulu. Kun tietäisin vielä, kuka sen kuorolle sovitti. Hilja Vuolako? Mutta voi kuinka nautin kuorossa sitä laulaa.

Laitan tähän tämän kauniin runon mukaan vielä. Jos vaikka joku raahelainen sen tunnistaisi nuotinkin mukaan....

Ps. Niinhän se löytyi. Eräs lukijani tiesi laulun olevan jopa Youtubessa. En tosin oikein tykännyt sovituksesta, koska Hilja Vuola teki siitä aivan toisenlaisen. Sävelen on tehnyt Lassi Utsjoki.

Kissankello

Yli kuljimme illan saatossa

sen vihreän, varjoisan pellon, 

ja kymmenen kukkaa taitoimme 

ja yhden kissankellon.

Sinä sait ne muut, minä pyysin vain

sen pienen kissankellon,

oi, muistoksi sinisten silmien

ja sen illan ja varjoisan pellon.