Runollinen joulukalenteri 14.12.17

Olen hurjan hämmentynyt runoilijoista ympärilläni. En ole aikaisemmin ajatellut, että heitä on näin paljon. Suorastaan tunnen pröystäileväni runoilijaystävilläni ja runoilevalla raahelaisuudellani. Se ei ollut  tarkoitus. Olen yllättynyt itsekin, suorastaan ahdistunut. Tunnen olevani ihmeellisten ihmisten keskellä yksin. Minä en ole runoilija. Mutta jos Runoilija on Hän Joka Näkee, niin runoilija tarvitsee ihmistä, ystävää, joka NÄKEE HÄNET. Silmäni ovat auenneet aivan uudella tavalla.

Monta raahelaista runoilijaa odottaa vielä vuoroaan, mutta aivan kuin poiketen tavallisesta, otan nyt esille sen runokirjan, jonka sain yllättäen postista joulutoivotuksena. Una Reinman on blogiystäväni, jonka kanssa tulin juttuun talon remontti- ja luontoasioissa. Hän on myös mitä herkin sanan käyttäjä. Usein olen ihastuksella lukenut hänen runojaan blogisivuilta. Nyt minulla on käsissäni hänen runokirjansa Tarinankertoja, BoD, 2017. Valitsin siitä erään jouluisen pienen runon, mikä ihastutti minua moniulotteisuudellaan ja kristallinkirkkaudellaan.

Kysyipä rakkaani

mitä haluaisin

joululahjaksi

Enkelinsiivet

vastasin

Hän totesi

ettei luule minun 

niitä vielä ansainneeni

Rakkaiden ollessa poissa
voin kääriytyä
elämänväriseen villapaitaan
Kuvitelmien kudelmaan
Voin viipyä
valitsemissani hetkissä
paidan lohdullisessa lämmössä
lankojaan tunnustellen 
kuin sokea
Yksi kuvio kerrallaan