Tämä runoilija-ystäväni on Pattijoella jäänyt monen äidin mieleen. Hän on ollut lämpimästi tervetullut kätilö Inkeri Sipola, joka kävi kodeissa auttamassa uuden vauvan kanssa. Onkohan enää sellaista apua ollenkaan? Inkerin runot ovat taas tuttuja monista juhlista ja tilaisuuksista, vaikka hän ei koskaan vaatimattomuudessaan ole omaa kirjaa niistä tehnytkään. Mutta opiston kirjoittajapiireissä ja antologioissa hän on ollut melkeinpä aina mukana.
Tämä runo, jonka poimin Raahe-opiston antologiasta vuodelta 2005 ei ole yhtä hellä kuin hänen kätensä uusia vauvoja nostellessa. Ajatuksia herättävä se on!
Kissa, koira, kakara
Puhuttelet
hienoa ulkomailta hankittua
kissaasi Teiksi
kutsut rotukoiraasi
sir Mustiksi
Iloitset
eläintarhan käärmeen
synnyttämisestä
huolestut
kissasi karieksesta
Kannathan huolta myös
viemäreissä imppaavista
murrosikäisistä ihmisistä
ja narkomaaniäitien
äskensyntyneistä
lapsista
Kannathan
Onpa koskettava runo. Tuomme katukoiria lentokoneella Välimeren maista, mutta unohdamme kotinurkilla asuvat vähävaraiset ihmiset.
VastaaPoistaNiinpä. Yritän löytää toisistaan poikkeavia ja kuitenkin runoilijan persoonaa esille tuovia runoja tähän.
PoistaIhana talvimaisema. Meillä sataa ihan pikkuisen lunta alastomaan maahan...
VastaaPoistaIhastuttava talvimaisema ja puhutteleva runo joka laittaa ajatteleman elämän raadollisuutta. ~Katja
VastaaPoista