Inventariaa ja pohtimista

Joulukuuelämäni Suomen juhliessa 100 vuotta sujui runojen merkeissä. Nyt juhlistan tulevaa aikaa  Csardaksella. Minulle rakas kappale, jota isä usein soitteli.  Jos lueskelette tätä, on kiva kuunnella samalla musiikkia.

Runot olivat mielestäni hyvää juhlintaa! Lukijoita oli päivittäin noin 120-240. Sivuillani oli monta vakituista seuraajaa. Se tuntui hyvältä. Kuin olisi tehnyt jotain hyvää. Ainakin itselleni tein. Samalla olen inventoinut runokirjojani sieltä täältä ja laittanut ne yhteen paikkaan. 

Yllätyksenä joulupukilta sain lahjaksi yllättäen Raahen Runoseuran "Jälkiä hiekassa" CD:n vuonna 2009. Jouduin sitä lainaamaan. Pukki oli nähtävästi löytänyt sen kirpparilta. Olin siitä tosi iloinen, sillä se on tuttujen lausujien luoma.

Uskon, että runokalenteriani luetaan edelleenkin. Runoilijat löytyvät Hakupalkista. 

Joulustakin olin onnellinen. Sain paljon läheisiäni tupaan ja yhdessä loimme joulun. Ihaninta oli kylpeä uudistuneessa savusaunassa ja nauttia lumesta.

Aloitin ruusuisen blogini kirjoittamisen noin 7 vuotta sitten. Syntymäpäivä on 9.01.11, otsikolla Miksi juuri Ruusu? Olen ollut perinteisesti uskollinen tyylilleni ja ruusuilleni, en juuri ole mitään muuttanut, en ottanut mainoksia mukaan enkä muitakaan lukijahoukutuksia. Minusta se tukahduttaa luovaa kirjoittamista. Olen perinteiden vaalija jo rapu-merkkisenäkin astrologisesti. En muuntele paljoa kuvianikaan, en puhelinnumeroa enkä muutakaan. 

Suurin muutos minulla Uutena tulevana vuonna on työhuoneeni muuttaminen tuonne Aleksin perheen huoneeseen. Siinä tulee käytyä läpi tämänkin huoneen tavarapaljous.

Jonkinlaista inventariaa tulen kyllä pitämään blogeissani. Kaikki tietävät, että Youtubesta lainattuja musiikkivideoita ei enää löydy kuten ennen. Toki aina on ollut musiikilla yleensä tietty aika, minkä verran ne siellä pysyvät. Tulevaisuudessa se tulee olemaan kriittisempää. Musiikki-ihmisenä minusta on ollut mukava etsiä sivuilleni musiikkia. Monet niistä ovat tippuneet kokonaan pois. 

Mutta voiko tiputtaa pois Ruusutarhan rakentamissivuja? Ehei! Seitsemän vuotta on oikeastaan juuri se aika, jolloin ruusutarha valmistuu, rehevöityy ja näyttää voimansa. Ja tämä blogi on sen tarhan tarina. Ja tarha ei koskaan ole yksin, siellä on emäntä sen polulla ja emäntä asuu siinä. Siinä on monta muutakin tarinaa sivussa. 

Ihmettelenkin, onko kukaan rakentanut blogiaan kirjaksi asti? Vai onko se niin, että blogi on blogi, sähköinen kirja sähköisessä maailmanarkistossa? Kirja on painettu paperituote. Kummallakohan on pysyvämpi säilyvyys? Tai luetumpi kestävyys?

Minulla on ollut aika pieni lukijamäärä. Tuolla sivussa näkyy 71 lukijaa, joista niistäkin moni on kuvioista häipynyt. Olen kirjoittanut tätä sähköistä kirjaani 1016 sivua yhteensä. Aikamoinen kirja! Lukijamäärä on noin 100-200 lukijaa päivittäin. Kaikkina seitsemänä vuotena lukukertoja noin 202.000.  Ei paljoa. Eikä tarvitsekaan. Kuitenkin on tunne, että en ole yksin. 

Luetuimmat sivut ovat Jiaogulan eli kuolemattouskasvin sivu, 3030 lukijaa. Seuraavana Mustanmerenruusu, 1138 lukijaa. Kanadalaisista ruusuystävistä on ollut kiinnostuneita 1104 lukijaa, samoin Ruttojuuresta. Ruusumekot ovat kiinnostaneet ja Ley-linja ja sitten vasta tulee varsinaiset ruusut eri lajeiltaan. Toivon, että lukijat saavat sieltä ihan tarpeellistakin tietoa. Eri maista on lukijoita paljon, mm. Yhdysvalloista, Venäjältä, Saksasta, Irlannista, Ranskasta ja Ukrainasta. Toki on monta muutakin maata. Yleiskatsaukseltaan linja pysyy aika tasoissa, tosin pieniä hyppyjä on. Kevät erottuu ajanjaksonaan.

Mutta kaikki tuo on taustahelinää. Ei se vaikuta kirjoitusintooni. Aina olen päiväkirjoja kirjoitellut.

Kokeilen uudenlaista musiikin tuomista blogiini. En osaa sitä laittaa vielä loppuun? Nyt musiikki aloittaa sivuni.