Tässä yksi päivä, kuunnellessani noita sotatarinoita huomasin, että isäni, joka oli myös mukana sodassa, oli soittajan ja säveltäjän ohessa myös runoilija. Hän itse sanoitti sävelmänsä.
Hän kertoi minulle ensimmäisestä sävelmästään Mainingit kertovat näin: - Sodan jälkeinen elämä oli ankeaa ja surullista. Kuitenkin ihmisillä oli toivo tulevaisuudesta. Tämä kappale kertoo myrskyn jälkeisistä sodan mainingeista ja menetyksistä, johon musiikki luo lohtua. Näistä tunnelmista tämä sävelmäni syntyi pian sodan jälkeen.
Moni raahelainen voi muistaa myös Matti Tuhkalan (1919 - 2002) sävelmän tästä Mainingit kertovat -sanoista. Se on mukana hänen LP- levyssään "Maininkien kertomaa".
Mainingit rantain veen aavan vuo.
Kuin kaipuun kantain sylissään kaukaa tuo.
Hiljaa ne laulaa muistot kertoen.
Haaveiden paulaa sydämeen kietoen.
Onnemme sillan
myrskyt tuhonneet lie.
Sun lähtös illan
hetkeen taas aatos vie.
Yksin nyt kuljen
päivä käy uinumaan.
Muistoissain suljen
kuvasi sieluuni vaan.
Nyt päivä lämmin on mennyt pois.
Rakkaus tuo kaunein kuin unta ollut ois.
Kauaksi kaartaa aavain vetten vyö.
Taivastain saartaa ulapan tumma yö.
Hyvin saatan kuvitella tämän sävelkulkuun liitetyksi. Runous ja musiikki ovat saumaton pari. Ne nostavat esiin tuntoja, joita puhuen on usein vaikea toistaa. Kun mukaan tulevat tanssiaskeleet voi suorastaan nojata melankoliaan.
VastaaPoistaSiinä on kaunis mollivoittoinen hitaan valssin rytmi. Isän kappaleita jotkut "moittivat" romanttisiksi, varsinkin nykymaailmaan liikaakin. Isä puolusti, että ihminen tarvitsee romanttiikkaa tiettyinä aikoina.
Poista