Runollinen joulukalenteri 25.12.17

Nyt on joulu jo mennyt, mutta löysin vielä yhden kalenteriluukun, jonka olin jo  valmiiksi tehnyt, mutta päivämäärä puuttui. Eräs kaunis, kaunis runo vielä raahelaisten runoilijoiden lisäksi! Se kertoo joulun herkkyydestä, johon sisältyy kaiken runsauden ja ilon lisäksi usein myös pelkoa ja surua. Olen hyvin ylpeä löytäessä tänä jouluna itseni runomaailman keskeltä ja ylpeä raahelaisista runoilijoista. Olen varma, ettei heidän luovuutensa jää tähän. Olemme muutenkin menossa valon voimaa kohden.

Maila Jyrinki on minulle ennestään tuntematon henkilönä. Hänen runojaan lukiessani löydän niiden keskuudesta ihmisen, jolle lapset ovat tärkeitä. Kun hänelle soitin kysyäkseni lupaa tuoda esiin hänen runojaan, tulikin ilmi, että hän on työskennellyt Raahen Lastenkodissa ja auttanut monia lapsia kasvamaan. Yhden hän otti kasvattipojakseenkin. Hänet minä tunnen, sillä hän on kaupungin mukavin linja-autokuski. Yhdessä on tehty montakin retkeä oppilaiden kanssa.

Mailan runokirjan nimi on Kevään verso muuttaa muotoaan, Gummerus Kirjapaino Oy, 2002. Tuo nimi voisi olla lauseena metafoora, johon kätkeytyy elämä ja ihmisen kasvu. Tässä yksi hänen paljon puhuva jouluinen runonsa.

Pihkalle tuoksuva kuusi oli kannettu

keskelle huonetta,

saanut latvaansa tähden, 

ympärilleen lauman lapsia

ripustamaan omatekoisia koristeita;

enkeleitä, tonttuja, tähtiä.

Kaikkien mielet odotusta ja iloa täynnä.

Sitten äkkiä poika hätäisenä kysymässä:

- Eihän minun tarvitse mennä jouluksi kotiin?

- Ei, ellet halua, kuiskasin.

Poika piiloutui, hänen pelkonsa oli

maailman suurin,

muistoilla mustat varjot.

Oviaukossa huojui humalainen isä

vaatimassa lasta kotiin.

Kynnyksen rintamalinja oli lyhyt ja suora,

siinä käytiin nopea taistelu

rukouksen näkymättömin asein.

Jouluyönä poika sanoi:

- Tämä on paras joulu.

Katselimme pohjoisen taivaan tähtiä.

Olimme turvassa.

Puhuimme joulun lämpimiksi eväiksi

elämän mutkaisille poluille.