Runollinen joulukalenteri 13.12.17

Rohkeus on sitäkin, että uskaltaa tuoda esiin sieltä pöytälaatikostaan omia tekstejä ja antaa muiden niitä lukea tai lukee niitä muille. Vielä rohkeampaa on se, että sallii niiden tulla painetuksi johonkin kirjaan. Olen kiitollinen, että kaikki runoilijat ovat sallineet minun laittaa runonsa blogiini. Nythän se tulee nettiin asti. Rohkeaa! Bloggarina omalle tekstilleen jotenkin turtuu.

Isoserkkuni Annikki Luukkonen on myös kirjoittaja. Hänen tekstejään on julkaistu useissa Raahe-opiston Antologeissa.  Yhdestä valitsin erään kauniin luontorunon, josta kovasti tykkäsin.

Pensas

lehtensä menettänyt,

kuihtunut.

Kuusi ei tarvitse

partakonetta.

Kasvakoon 

harventunut naavaparta.

Ei ole ketään,

joka sivelee

puhelee

kirkkaasta lähteestä

nauravista lastensilmistä.

Maasta kasvaa

ikävä

omille juurilleen.

Tyytyväisyys.

Kerran lauloivat

linnut,

vihreät kädet syleilivät.

Aurinko paistaa.

Vuosi 1992