Minulla on äänite raahelaisen Risto Sassalin runoista, mutta ei hänen runokirjaansa. Sain sitten eräältä Riston ystävältä hänen yhden runonsa, jonka liitän tähän. Varmaan moni muistaa hänen aforisminsa radiosta.
Risto oli älykäs ympäristönsä tarkkailija. Hän oli maailmanmatkaaja, seikkailija, monen alan työntekijä ja vanhoilla päivillään kunnon pummi Lännen lokarin tapaan. Minua vieläkin kaduttaa eräs tapaaminen Riston kanssa. Hän pummasi minulta muutamaa lanttia janoonsa tai ruokaansa, tiedä sitä. Minä en antanut. Sain kyllä kuulla huutia kylmänä ihmisenä. Ehkä sen ansaitsinkin sillä kertaa, sillä olimme tavanneet nätimmissäkin merkeissä hänen kanssaan. Kuitenkin hän oli minulle suuri ja jollakin lailla ihailemanikin persoona. Hän oli oma itsensä ja uskalsi elää omalla rytmillään. Wikipediassa olikin paljon tietoa tästä raahelaisesta runoilijasta. Tässä toin esille oman näkökulmani hänestä. Wikipediasta kuitenkin lainasin tuon alla olevan kuvan.
Tänä
Orwell'in jouluna
ihmisen esineellistymisen
ja yhdenmukaistumisen
ollessa likipitäin täydellistä
tietokonein lasketuin
käyttö
varastoimis ja
poistoarvoineen
on herännyt toivo
jonka ilmenemismuotoja
näemme kaikkialle
jos me vain haluamme nähdä
Me näemme valheellisuutta
vääryyttä
vihaa
ja välinpitämättömyyttä.
Koska useat pitävät niitä
olemassaoloonsa
välttättöminä oikeuksina
mutta me myös voimme
nähdä yhä useamman
luopuvan niistä
huomatessaan niiden arvottomuuden
tehottomuuden
ja voimattomuuden
Totuuden
Oikeuden
ja Rakkauden astuessa esiin
ja asettuvan niitä vastaan.
Toden totta. Hyvin pohdittu ja punnittu.
VastaaPoistaKoskettava runo ja kertoo tästä ajastamme.
VastaaPoista