tiistai 3. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 3.12.19



Uusi luukku aukaistaan:
Wienin oopperatalo! Sen edustalla on tori, jossa varmaan aina on soitettu, tanssittu tai esitetty jotakin.

Nyt kun kuljimme siellä, ihailimme tekniikan antia. Oopperatalon loisteikkaasta tilasta, jonne en raskinut lippua ostaa, ehkä oli täynnäkin, näytettiin meneillä oleva esitys ulkona rakennuksen edessä olevalla isolla kankaalla. Siinä oopperaa sitten seurattiin niin kauan kuin seistä jaksoimme kaula vähän takakenossa. Paljon oli sen edessä muitakin kuulijoita. Olisi pitänyt olla tuoli ja eväät kai mukana.  

Teesalongissa iltateet nautimme ja juttelimme tarjoilijan kanssa, jolla oli yhteys Suomeen, tunsi suomalaiset oopperalaulajatkin. Tietenkin.




Löysin kolmannen ruotsalaisen runoilijan. Tomas Tranströmerin Kootut teokset, suomentanut Caj Westerberg, Tammen keltainen kirjasto, paksu kirja Raahen kirjastosta. Tranströmer on Nobelilla palkittu kirjailija ja runoilija (1931-2015). Hänen runojaan on käännetty 60 eri kielelle. Ammattiarvoltaan hän oli psykologi. Tässä hänen runossaan on elämää lapsen silmistä maailman laajuiseen murheeseen.

TALVIYÖ

Myrsky painaa talon huulilleen
       ja puhaltaa synnyttääkseen sävelen.
Minä nukun levottomasti, kääntyilen, luen
       silmät kiinni myrskyn tekstiä.

Mutta lapsen silmät ovat pimeässä suuret,
     ja myrsky pauhaa lapselle.
Kumpikin pitää heiluvista lampuista.
     Kumpikin on puolitiessä kieleen.

Myrskyllä on lapselliset kädet ja siivet.
     Vauhko karavaani rientää kohti Lappia.
Talo aistii naulojensa tähtikuvion,
     seinät koossa pitävän.

Hiljaisena yö lattiamme yllä
     (jolla kaikki kaikumasta lakanneet askeleet
lepäävät kuin lammen pohjaan vaipuneet lehdet)
     mutta ulkona yö on villi.

Kautta maailman käy vakavampi myrsky.
     Se painaa sielumme huulilleen
ja puhaltaa synnyttääkseen sävelen. Me pelkäämme,
     että myrsky puhaltaa meidät tyhjiin.


Ymmärtäisin, että runo on hyvin symbolinen. Miten sen koette?

Halusin tähän tuoda esiin Mozartia, kun on luukussa tuo Wienin oopperatalokin ja hänen oopperansa Figaron häät. Kuvakavalkadi on Helsingin Kansallisoopperasta:



5 kommenttia:

  1. Tästä kalenteristasi tuli opettavainen, sillä ruotsalaiset runoilijat näyttävät olevan minulle melko outoja. Taas uusi tuttavuus, eikä yhtään hullumpi näemmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettavaista tämä on minullekin. Ja runoilijoiden ohessa törmään aina johonkin uuteen asiaan. Suorastaan olen innostunut. Sinäkin ja moni muu olette innostustani tukemassa. Ei ole paha asia näin joulukiireitten aikaan pysähtyä lukemaan joku runo. Se ihan rauhoittaa ja jopa herättää uusia ajaatuksia.

      Poista
  2. Kiva luukku. Wienin oopperatalo on niin upea rakennus. Olipa mukava löytää blogisi, liityinkin lukijaksi samantien. Mukavaa joulukuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Oli kiva lukea kommenttisi. Siis Wienistä ostin itselleni oudon jutun; ensimmäisen oman joulukalenterin, jota on ihan jännittävä availla. Vielä jännittävämpää on kuitenkin kaivella runojen maailmaa ja löytää uutta.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!