Schönbrunnin puutarhanäkymää Wienissä ja vossikka! Kuinka kauniita olivatkaan hevoset, vaunut ja usein jopa mieskin! Onkohan vaunut vanhoja?
Aki Salmela on viimeinen nykyaikaisista runoilijoita, jota tässä esittelen. Hän on syntynyt Vantaalla 1976, on helsinkiläinen runoilija ja suomentaja. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 2004 ja siitä lukien melkein joka vuosi. Vielä lukuisimmin hän on suomentanut ulkolaisten runoilijoiden teoksia.
Å vieraantuu
Å oli alakuloinen, yksinäinen kuin sellaisen planeetan kuu, jolta on lopullisesti kuoltu pois. Tuskin kukaan oli lausunut sitä vuosikausiin. Silloin tällöin se sanoi itse oman nimensä ääneen, kuullakseen miltä se nykyään kuulosti. Siinä oli jotain kolkkoa, ja se teki surulliseksi.
Yöt olivat pahimpia. Usein Å makasi valveilla pikkutunneille asti ja tuijotti kuun vaiheita verhottoman ikkunansa lävitse. Å tunsi sukulaisuutta kuun kanssa, se muistutti hänen yksinäistä pistettään, ja kun kuu lepäsi vastapäisen talon harjalla, se oli kuin jokin kosminen malli hänestä itsestään. Tuskin kukaan muu maailmassa ajatteli niin. Suloinen kyynel valui alas Å:n jalkaa.
Sanomattomia lehtiä, 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!