Homeinen polkuni 4

Tänään on sitten vietetty menneisyyden polttohautausta oikein talkoovoimin. En olisi yksin pärjännyt millään valtavasta määrästä roskia ja ison nuotion kanssa. Joten olen tosi onnellinen apujoukoista.

Kuulostaa suureelliselta, mutta homma oli osin hyvin paljon totta. Homehuoneen sisältö sänkyineen kaappeineen päivineenhän oli syytä hävittää sieni-itiöiden vuoksi. Seinät, katto ja lattia on riisuttu tyystin, varsinkin lattian alta yritettiin saada kaikki kelvoton pois. Joitakin vaatteita olen yrittänyt pelastaa etikkaliotuksella ja hyvästi ulkona kuivaamalla ja tuulettamalla. Huoneessa kun oli suurin osa minun liinavaatteista ja pitovaatteista. Pihalle oli kertynyt aikamoinen kasa, joka on odottanut polttamista suojamuovin alla.

Rovioon kannettiin muutakin, kuten kuvassa oleva vanha isännän nojatuoli. Siinä poltettiin kelpaamattomat pajut raivauspaikalta, vanhoja roskia muutenkin, mm. perheen vanhat vaatteet, joita aittaan olin säilönyt matonkudetta varten. Kudoin mattoja ainakin kymmenen vuotta, mutta sentäs osasin sillekin laittaa pisteen. Tai se loppupiste tuli nyt huutomerkin kera.

Sydäntä kopristi, kun katselin kaikkea sitä mennyttä nousevan savuna ilmaan. Tuli tekee selvää jälkeä, lopullista. Onneksi ilma oli mitä sopivin, pilvinen ja tuuleton ja savu meni metsään päin, ei taloa eikä naapureita kohden. Lisäksi maa oli märkä, ja vesijohtokin ylti sopivasti liiterin seinän turvaksi. Terassilla juotiin kahvit ja mehut välillä. Ja pakasteesta löytyi lihakastike homman painikkeeksi. 

Mieli on hämillinen, sekava, kylkilihakset kipeitä. Jotakin loppuunsaatettu.

Tähän täytyy saada 'Tulitanssi', kuvaa parhaiten mielialaani...