Tonttunoita ruusumaata virpomassa

Ihan totta! Minua kävivät pääsiäisnoidat virpomassa tervees tuoreeks, niin miksi ei tonttukin virpoisi. Ruusumaa tarttisi terveeks tulla.

Laitoin ikkunaan enkelin viereen kerran lahjaksi saadun mainion noitamuorin luudallaan lentelemään. Ja sain idean. Löysin toisen lahjan, Paula Havasteen  mainion Loitsukirjan ja sieltä selasin sopivan loitsun tuolle vielä routaiselle raa’alle ruusumaalle. Otin mukaan lasin hyvää viiniä ja lasin maitoa, sillä maahisten valtakunta pitää sellaisista lahjoista.

Menin keskelle märkää peltoa, kumarsin, luin seuraavan loitsun ja kaadoin viinimahlan maahan, kuten maidonkin.

Terve maa ja terve manner, terve mantereen eläjä.

Terve tantereen tuville, terve tervehdyttäjille.

Metsän ehtoisa emäntä, metsän kultainen kuningas,

ole tullessa suloinen, auvoinen erottuani.

Terve tuulet, terve tyynet, terve veen väkevimmille.

Maalle terve tultuani terveheks lähettyäni!

Nauratti. Enpä mokomaa ole ennen tehnyt. En oikeastaan ole koskaan edes virponut. Nyt jäin kuuntelemaan maan maahisten rapsahtelua, mutta hiljaista oli. Jossain kaukana teeri kujerteli. Kyyhky lensi pellon yli, ovat tulleet. Vesi litisi saappaan alla.

 Ja siinäpä noita keikkuu ikkunassa ruusuverhon alla ja nauraa ruusumaalle. Takana näkyy sempra-mänty, jonka viereen aion istuttaa surukuusen. Vieressä rakas ukkoni niityltä tuoma lato puuliiterinä ja varastona. Ja lumi on melkein lähtenyt.

Tulppaanin ja liljojen lehtivarret nostavat mehevinä päitään, sinililjat kantavat nuppuja ja ruusunvarret ovat hopeisen vihreät. Täytynee peittää niitä vähän, sillä tulossa on kuumia aurinkoisia päiviä ja arvaamattoman kylmiä öitä. Nyt on pihan haravoimisen aika. Mukavaa hommaa!

Mutta kaikkien noitien kunniaksi kaivan musiikin, jota en koskaan ole väsynyt kuuntelemaan ja aina siitä löytää uutta. Tuo taianomainen virtuoosi Paganini, (tässä mielestäni paras versio) taikoi viulullaan La Campanellan eli noitatanssin. Ihmetellä vain täytyy, kuinka taitaa hänen nuottinsa mutkikkuuden, ja soittaako siinä tosiaan vain yksi viulu.

Lennetään pitkäperjantai pois murheineen! Haudataan ne, ja otetaan se varsiluuta...tai lehtiharava kai se oli. Riivitään maasta kuolleet lehdet ja sallitaan vihreiden silmujen tulla esiin. Siellä peiton alla ne ovat.