Kun ennen tulin töistä, oli ukko-kultani minulle aina keittänyt kunnon pannukahvit. Usein oli tuvan puuhellassa myös iloinen tuli. Ja tämä oli rituaali, jota mieheni suoritti vielä viimeisillä voimillaankin, viimeisinä päivinään kotona. Yyh. Anteeksi kun puran ikävääni, mutta tämä on minun blogini.
Minulle ei oikein kelpaa se kaasuinen suodatinkahvi. Naapurin isäntä sanoi, että siitä saa vatsan kipeäksi. Pannukahvista ei. Olen todennut saman.
Nyt keitän yksin pannulla itselleni sitä kahvia. Iso pannu ja vähän vettä! Mutta eipä silti. Nuorena kun asuin yksin, kahvinkeittooni kuului lähdevesi ja pannu, jolla kahviani keittelin, ja se oli iso! Enkä koskaan keittänyt vain sitä yhtä kuppia (mottia), vaan aina myös vierasvaran. Usein sattui, että sekin tuli käytettyä. Varmaan sitä isoa pannua naureskellen serkkuni sitten kerran osti minulle vähän pienemmänkin kahvipannun ja käytin sitäkin, mutta se oli niin heppanen, lähinnä koristepannu. Perhepannu oli sitten sellainen keskikokoinen tässä talossa, jossa vieraiden tullen usein sain tuplasti vettä porruutella.
Ruusutarhakahvilassa sitten keittelen taas tuolla isolla pannulla. Heh, se unelma!
Tuon nykyisen ruusuveden synteettisyys surettaa myös. Lueskelin taas Ruotsin ’mummoni’ Harrietin kirjaa hänen Ranskan matkoistaan. Jo siellä hän totesi, että kun ruusuvesikään ei aina ole sitä aitoa. Jo 1900-luvulla ihmiset ostivat tuhansia litroja ruusuvettä joka vuosi. Se oli halpaa ja virkistävää. Ja vielä 1960-luvullakin, kertoo hän. Se maksoi Ranskassa kaksi ruotsinkruunua, mutta silloin jo epäiltiin sen alkuperää.
1000-luvulla arabialainen lääkäri Avicenna kokeili ensimmäisen kerran ruusuöljyn tislaamista höyrystämällä ja onnistui saamaan esiin ruusuveden. Sen suosiosta syntyi suuret ruusuviljelmät ja orjatyön avulla ruusuvesi. Kerrotaan, että rikkaat sulttaanit tuhlasivat ruusuvettä jopa lattioiden ja seinien pesuun. Sen salaista reseptiä vakoiltiin, juonittiin ja jopa taisteltiin. Salakuljettamalla se liikkui kauppiaitten mukana länteen.
Ja nyt se ruusuvesi pilataan kemiallisesti, kuten parfyymit ja kauneudenhoitotuotteet. Onko kauneus tosiaan tärkeämpi kuin terveys?! Miten ihmeessä ruusuvedelläkään voi olla enää samaa vaikutusta kuin ennen? Täytynee kääntyä Frantsilan tuotteiden puoleen.Tässäkin on jotain säilöntäaineita, mutta voiko ilmankaan olla mitään säilyvää?
Ikävä kahvinkeittäjääni. Ikävä aitoa ruusuvettä. Ikävä aitoa maailmaa. Ikävä kesää ja kukkia. Ne sentään ovat tulossa!
No voi, onko Matti ja Teppokin estetty kuulemasta.
VastaaPoistaOn ikäva heitäkin...