tiistai 5. huhtikuuta 2011

Projisoida ruusu ja ruusutarha



Ruusun myötä aion myös sivistyä. Tutustun sanaan ’projisointi’, jota aika yleisesti jo käytetään puhekielessä. Mutta mitä sen todellisesta merkityksestä oikein ymmärretäänkään? Noin arkisesti sanottuna se voisi olla jotakin uneksimista, illuusiota tai jopa utopiaa, sen pahassa ja hyvässä merkityksessä.

Sivistyssanakirjassa sanasta ’projisointi’ sanotaan näin:  1.psykologisesti = siirtää ominaisuuksiaan tai mielentilansa toisiin, ulkoistaa. 2. kuvastaa, heijastaa 3. esittää projektorilla 4. geom. kuvata kolmiulotteinen kuvio kaksiulotteiselle pinnalle.

Kohta 4. on helpoin ymmärtää. Jos geometrisesti projisoin ruusua, piirrän sen varjoineen ja annan sille ulottuvuutta, vielä paremmassa tapauksessa se on hologrammi. 3.kohdassa näytän esim. diakuvia ruususta. 2. ja 1. kohdat ovatkin sitten jo vaikeampia selittää sanoin. Kokeilen ottaa ruusutarhani tähän esimerkiksi.

Avuksi otan myös vasta lukemani Deepak Chopran kirjan ’Ikuinen elämä’, jossa hän ottaa projisoinnin esimerkiksi 'enkelin'. Hän sanoo, että enkeleitä luodaan mekanismilla, jota sanotaan projisoimiseksi. Ja sen tuloksena voi olla silmille todellinen olento, jota nimitetään enkeliksi. En tiedä, uskooko Chopra enkeleihin, mutta ymmärrän tuon sillä, että ajatus voi luoda silmiemme eteen jotain, mikä ei ole aineellisessa hahmossa muuten. Ajatuksilla luomme myös mielikuvia, ennakkokäsityksiä, piintymiä, uskomuksia ja pelon myötä myös pakkomielteitä, neurooseja ja muutakin 'pahaa'.

Minä olen projisoinnut itselleni ruusutarhan. Ja se on ehdottomasti parempaa kuin esim. projisoida muihin kielteisiä tunteitaan, jota yleisimmin tehdään. Esim. uhanalainen yhteisö voi projisoida hurjia juttuja, joita varmaan juuri nyt tapahtuu Afrikan maissa. Länsimainen näkemys projisoi esim. muslimien uskonnon barbaariseksi, fanaattiseksi ja jumalattomaksi. He puolestaan projisoivat länsimaisen kristinuskon korruptoituneeksi, maalliseksi ja rappeutuneeksi. Emme näe todellisuutta, vaan luomme omien pelkojemme kuvan, kirjoitaa Chopra.

Projisoimalla jokin luonnollinen muuttuu myös yliluonnolliseksi. Minulla ei ole vielä ruusutarhaa, mutta kuvittelen sen. Deepak Chopra antaa tähän tällaisen reseptin:

Sekoitan seuraavat ainekset ja tuloksena on ’ruusutarhani’:
-       Symbolismia; eli kuvittelen ruusutarhan, kuten ruusunkin henkiseksi olotilaksi, jossa saa voimaa, lohtua ja tukea
-        Halua; uskon toteuttavani toiveen ruusutarhasta ja sen hyvästä ilmapiiristä
-       Fantasiaa; projektioni kuuluu maailmaan, missä ei ole fyysisiä rajoja…ei niin tässä vaiheessa ainakaan!
-        Myytit ja arkkityypit; merkitys on universaalinen eli siksipä kaivan myös astrologian ja asteroidit, joihin liitän myytit mm.jumalista, jumalattarista ja eläinhahmoista (metsäkauris).
-        Idealismi; ruusutarhani yhdistää ihmisiä ja ideoita ja antaa korkeampia arvoja

Miksi tällaisen reseptin toteutusta? En osaisi siihen vastata tavalla, miten Chopra sen tuo esiin:

Projektio kätkee taakseen voiman, joka tulee meidän sisältämme. Koko kulttuurimme on rakennettu projisoinnin varaan ja sitä jatkamme koko ajan. Projisointi luo merkityksen. Sillä tapahtumat ja näin ollen tämä bloginikin on itsesään merkityksetön, mutta kun kirjoitan sitä tunteilla ja jos sen joku lukee tunteilla, sille syntyy arvo.

Tätä kirjoittaessani luon RUUSULLE ja ruusutarhalle arvon ja se nostattaa minua!

Ja sille perustalle minulla on mahdollisuus se luoda myös fyysisesti.


2 kommenttia:

  1. Moikka! Ja mukavaa että blogistani löytyy jotain Sinullekin :) Toki saat nostaa blogini/tekstini esille omassasi. Sitähän varten blogit minusta ovat,ajatusten vaihtoa varten :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hietzu! Näinhän se on. Avartamista.

    Käyn välillä sinua kurkkaamassa...

    VastaaPoista