Jänistin kuin pääsiäispupu...Hyvää pääsiäistä!

Voi hyvänen aika, kun elämä yllättää. Ja kun se itseä yllättää, se hävettää.

Sonnustauduin aamulla jo tämän kevään neljänsiin läheiseni hautajaisiin, nyt toisen setäni. Kaikki meni hyvin, laskin kirkossa seppeleen siskoni ja hänen äitinsä kanssa. Laskin sen myös hautausmaalla.

Mutta matkalla sinne autossa yksinäni muistelin setääni 30 vuoden takaa, kuinka hän ja hänen vaimonsa juhlistivat yksinkertaiset häämme, jossa oli mukana vain pappi ja kaksi todistajaa. Emme kumpainenkaan jaksaneet järjestää isoja häitä, sillä molempien suvut ovat laajat. Setäni ja hänen vaimonsa antoivat meille häälahjaksi unohtumattomat päivälliset. Setäni kevensi tilaisuutta myös laulaen haitarinsa kanssa ja taisi siinä pappikin laulaa hänen kanssaan.

Kun astuin autosta ja kävelin kohti hautausmaata kukkalaite kädessäni, tuli vastaan osaan ottavasti mieheni poismenon johdosta halaten eräs tutun näköinen mutta outo ihminen. – Minä muistan kun teidät vihittiin ja söitte juhla-aterian setäsi ravintolassa. Minä olin siinä tilaisuudessa tarjoilemassa ja muistan aina sen. Te olitte niin onnellisia.

Olin kauhean hämmentynyt mutta iloinen kuulemastani. Hämmentynyt sen vuoksi, että ’toimiiko telepatia noin’? Iloinen sen vuoksi, että saatoin jakaa tuota muistoa jonkun kanssa.

 N. 30 vuotta sitten ja tietenkin ruusu hiuksissa, nyt senkin huomasin.

Pöydän toisella puolella työtoimessaan oleva setäni (jonka tänään 'petin').

Ja kun erosimme, tunsin yhtäkkiä itseni siellä kaikkien sukulaisten joukossa kamalan yksinäiseksi. Yksinäisyyteni todentui siinä ensimmäistä kertaa, sellainen, jota tuntee kun läheinen jättää.

Tein oudon teon. Käänsin autoni kuin arka pupu kotiin päin. En millään olisi jaksanut mennä muistotilaisuuteen, en millään. Ja olin armollinen itselleni.

Tulin istuttamaan kukkasipuleita ja vaalimaan tarhaani. Join kahvit kultaisina auringonvalosta hohtavien narssistien vieressä ja pyysin anteeksi Enska-sedältäni. Hän ymmärtäisi.

Jospa voisin jättää tähän valitteluni nyt kun pääsiäispyhät koittavat. Kevät uhkuu voimaa, jakaa sitä kaikille sureville! Hyvää pääsiäistä ruusulaatikosta!

Laulu jota setäni kuvassa meille lauloi papin kanssa... tupa ei ole ihan sama.