Syyskuu alku, aurinko ja 20 astetta varjossa! Siis ahh, mikä kahvihetki verannalla. Olin pyntännyt itseni sinisiin legginsseihin ja kultakirjaimin koristeltuun pitkään puseroon, tukkakin oli niin hienosti eilisen savusaunan jäljeltä.
Nyt mietin siinä mitä mukavaa ja hyödyllistä tekisin.
Se ruusujuuri! Portaiden pielessä rikkaruohojen ja pikkusydämen keskellä se yhä taistelee olemassa olostaan. Sen istutan nyt uuteen paikkaan. Ja tutkin jos saisin juuresta palasia uutetta varten. Pikkujuttu! Töihin heti, en malttanut vaatteita vaihtaa.
Löysin sille mukavan paikan läntiseltä seinustalta kivien edustalta. Puhdistin alueen ensin saksien kanssa ylimääräisestä pitkästä heinästä ja muusta. Polvieni alla oli kauniisti polvityyny. Ja hanskat kädessä. Etsin kottikärryt, johon aloin lapioida pientä aluetta ruusujuurelle. Lapioni osui kauniiseen soraan, jonka joukossa oli pyöreitä kiviä. Kauniita kiviä! Niitä pyörittelin kädessäni ja laitoin syrjään. Tässä oli siis sijainnut talon rakennustarpeeseen sorakasa, ehkä myös lasten silloinen leikkipaikka noin kuuden vuosikymmenen takaa.
Kärräsin turpeet tasoittaakseni vanhaa pelto-ojaa, sitä kun riittää. Sitten ajattelin viedä soran kaivamaani ryhmäruusujen kuoppaan, joka odottaa syysistutusta vielä. Mietin, että tuota kuoppaa pitää kaivaa vielä vähän syvemmälle, joten otin monta lapiokauhallista siitä pohjasavea pois, taas ojan täytteeksi. Sitten kävin läpi kärryllisen soraa, otin talteen nätit kivet ja löytämäni juurakon palaset viskasin pois. Kaadoin hyvästi tutkitun soran istutuskuoppaan siihen tuleville ruusuille salaojitusta varten.
Sitten lapioin hiekkalaatikkokuopasta talteen otettua hyvää multaa kärryyn. Kärräsin sen ruusujuuren kuopalle. Ensin leikkasin maisemointikangasta reunoille. Asetin kankaan kuopan reunoille, jonka tukisin myöhemmin kauniilla kivillä. Sinne sitten osa mullasta ja kanankakkaa. Mihin hiivattiin ne hanskatkin jäivät? Työnsin sormeni multaan sitä tasoittaen ja kaivaen kuoppaa kukalle. Unohdin sen alustankin polvien alta. Ja ’rotskit’ olivat multaa täynnä, huomasin. Pyhäpäivän istutus, joo.
Mutta mitä tehdä Ruusujuurelle, niin että se kasvaisi seuraavanakin kesänä ja että saisin siitä osan juurakkoa laitetuksi alkoholiin imeytymään uutteeksi? Ja kasvaako se jälleen?
Ruusujuuri nousi aika kevyesti ylös vanhalta paikaltaan. Ja pian ymmärsinkin miksi. Osa juurista oli suorastaan vanhentunut ja mädäntynyt. Osa irtosi emäjuurakosta. Ja aika jännää, sillä tuo mädäntynytkin punainen juuriosa todella tuoksui ruusulle! Kovin paljon en raskinut tuota juurakkoa ottaa uutetta varten, sillä toivon kasville vielä hyviä voimia kasvaa uudessa paikassa.
Ylhäällä tuhoutunut juurakko, alhaalla tervettä
Pikkuisen löysin pullonpohjalta vielä koskenkorvaa ja sinne silpposin ruusujuuren tuoksuvia juurenpalasia. Sopiva annos kokeeksi.
Jotkut sanovat, että uute pitää liuottaa Vodkassa, jotkut sanovat, että se pitää olla juuri Koskenkorvaa. En tiedä. Liotin viime vuoden kuivatut piparmintut tuossa ja siitä tuli todella hyvää minttulikööriä. Samoin liotin aikoinaan miehelleni sydänlääkkeeksi (Poppamuorin resepti) valkosipulia ja sitruunamelissaa. Se oli kamalaa, mutta uskoi miehenikin sen terveellisyyteen ja kiltisti otti ruokalusikallisen aamulla. Luonnonainetta kaikki!
Mutta nyt jään mielenkiinnolla katsomaan, onnistuiko ruusujuuren siirto vai pitäisikö olla uusi taimi.
Aika jännä juttu! Mutta tuo liotusvärikin on vaalean ruusunpunainen tuossa ruusujuuressa!
VastaaPoista