keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Homeinen polkuni 3


Hohhoijaa! Ensin tuli Kaksos-poikani ja touhusi, ja sitten tuli Skorppari-poikani ja touhusi. Sitten he touhusivat yhdessä, kaksi oman tahdon miestä. Olinhan minä onnellinen heistä, kuuntelin touhua ja napinaa, välistä äänikin nousi, veljeksiä ovat, ei tartte pidätellä. Mutta jälkeä syntyi. Seinistä vapautui kaunis hirsipinta. Meinattiin se jättää sellaisenaan. Jos olisi yksi huone vanhaan malliin... Ovesta huomaa, että joskus on ollut turkoosin voittoinen sävy tässä huoneessa. Ja löytyipäs yhdeltä seinältä tapettien alta toinenkin ovi. Muistelen lapsena taloja, joissa on juostu ympäri, huoneesta huoneeseen ja hauskaa on ollut, kunnes vanhempien ääni on puuttunut asiaan.



Pojat tutkivat tarkkaan tapetteja, eri vuosikymmenten tyyliä, väriä ja kuvioita. Kaksos-poika päätti, että yksi seinä tapetoidaan 'Ruususen uni'-tapetilla. Miksikähän juuri sellaisella?

Kaikkien tarkastusmiesten käynneistä seurasi kuitenkin se, että vakuutuksesta saatiin apua, ihmeen nopeasti. 
Joten sittenkin ehkä selvitään. 


Kun yksi päivä oli revitty, toinen päivä laitettiin lattiaa, mökkityyliin. Se sopi seinähirsien kanssa. Netistä, kavereilta ja sukulaisilta (plus oma pää) saatujen oppien mukaan työ sujui hyvin. Nyt ei laiteta muoveja tai lasista villaa. Purupöly leijuu ja vaikka muovilla päällystettiin ovi ja kuljettiin ikkunan kautta, niin arvata saattaa.

Mutta iloisena olen keitellyt kahvia ja laittanut ruokaa, liottanut edelleen vaatteita etikassa ja pessyt pyykkiä. Onneksi ei ole satanut, joten voi kunnolla ulkona tuulettaa ja liputtaa loppuja sisällä. Välistä olen juossut rantteelle kasaamaan puita sisälle liiteriin. Yksi ryykäys vielä, kuten täällä sanotaan.

Ja iltapäivällä tuli lattia valmiiksi. Siinä se hohtaa kauniina ja puhtaana. Voitettuna! Vai onko? Noista homeen itiöistä ei tiedä. Haistellaan ja nuuskitaan, varsinkin tuota nurkkaa, kuivataan patterilla huonetta ja toivotaan. 


Onkohan homeinen polku kuljettu loppuun?

6 kommenttia:

  1. Tuo patinoitunut hirsiseinä on tosi komea. Uusi lautalattia sopii siihen hyvin. Pojat ovat taitavia.
    Maarita

    VastaaPoista
  2. Saatpa ihanan huoneen!

    VastaaPoista
  3. Te saatte kuulostamaan tuon hyvältä! Työtä siinä on vielä kauheasti. Minun tehtäväni olisi kiskoa kaikki naulat seiniltä ja niitä on vuosien mittaan kertynyt aikalailla. Heh, onko se jotakin symbolia; kuin samalla vetäisin itsestäni haitallisia nauloja pois. Eipä silti, itse olen niitä ollut lyömässä vain 30 vuoden ajan...

    VastaaPoista
  4. Jotenkin vaan näen huoneen valmiina, vaikka se nyt näyttää risalta ja revityltä. Sen verran on tullut remonttia tehtyä, että työlästä on, mutta myös antoisaa nähdä muutosta.
    Maarita

    VastaaPoista
  5. Olin 50-luvulla apuna kun laitettiin mattovääviä Linnapellossa. Siinä kudottiin matot mm. tähän vieraskamariin. Liisa

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!