Mukava postimerkki tulikin tälle päivälle, vuodelta 1995! Benjamin ja Kerkko viettävät nimipäivää. Muistankin yhden Benjaminin. Hän oli aivan hurja luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. urheilullinen poika. Muuten hän oli aika ujo ja hiljainen.
Itse lopetin luistelun noin 10 vuotta sitten, kun huomasin, että tasapaino ei ole enää niin hyvä. Nilkkani väsyivät myös. Taisinkin viime kesänä myydä vanhat luistimeni pois kirppisaitassani.
Kun olin lapsi, isä piti huolta, että opimme kaikki mahdolliset urheilulajit. Hän teki meille jopa korkeushyppytelineet. Sukset olivat tärkeät, joiden nokkia hän taivutteli kuuman hellan ääressä ja tervasi hyvin ennen hiihtokautta. Kengän pohjiin hän hankki jonkinlaiset terät, joilla opeteltiin luistelemaan pienen lammen jäällä. Isä jäädytti useana talvena myös pihalle pienen luistinkentän. Myöhemmin sain poikien hokkarit kai joltakin käytettynä. Minua vähän hävetti, kun kaikilla muilla tytöillä koulussa oli kaunoluistimet. Jopa luisteluhameita oli useilla. Mutta eivät he minua kiinni saaneet kun painelin hokkareillani. Opin toisenlaisen luistelutavan kuin kärjillä potkimisen. Kun vihdoin sain kaunoluistimet, oli mukava opetella kaikenlaisia temppuja.
Näin se postimerkki herätti muistoja!
Nyt on kylällä kunnon luistinrata aitoineen. Kylän pojat sitä huoltavat, jäädyttävät ja auraavat. He ovat innokkaita jääkiekon pelaajia.
Toivon todella mukavia jouluilmoja kaikille!
Toivon todella mukavia jouluilmoja kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!