Tuovin nimipäivä aloittaa arkiviikon. Kaksi viikkoa siis enää jouluun!
Tämä oli kyllä ihan sattumaa, että heti perään olin löytänyt tai skannannut samalta vuodelta toisen lasten piirtämän postimerkin! O-la-laa! No tästä ei sen enempää. Sitten onkin ollut ehkä pelkkiä isojen ihmisten postimerkkikilpailuja. Vai miten oli vuosi 1994?
Enpä löytänyt mitään ihmeellisempää netistä. Keskitytään tulevaan arkeen ja muistellaan sunnuntaita.
Talvi näyttää täällä päin upealta. Auringon kultaamalta. Mereltä on vain puhallellut kylmän kipeä tuuli. Ainakin Raahen kaduilla se tuli kylmästi vastaan, kun kiersimme joulukalenteri-ikkunoita. Kiitos Riitalle, kun hän tarjosi kuumaa glögiä kierroksen puolivälissä.
Täällä maalla tuuli on säyseämpi. Joten ollaan potkuteltu, tehty lumipesiä, lumipolkuja ja juostu pojan kanssa kilpaa kameran kanssa. Hän jätti lumikolan siihen ja minä kottikärryt. Nauratti, kun yhtä aikaa näimme saman paikan. Minä ehdin siihen kameran kanssa, kun poika juoksi perässä ja huusi, että ei mennä sotkemaan lumia. Ollaan sammaa sorttia!
Lammin järvestä pyydetty kuha maistui taivaalliselle. Kiitos Marjatalle pakasteesta! Kiitos hetken auringolle ja mukavalle sunnuntaipäivälle!
Meidän perheessä on harrastettu silloin tällöin japanilaista origamia.
Tässä on neuvot paperijoutsenelle! Taitokset näytetään hitaasti, joten perässä kyllä pysyy ja youtuben ohjelman voi välillä pysäyttää. Englanninkielen höpötystä on aivan liikaa, mutta kestettäköön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!