keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Harvinainen nahkaruusu

Olen tutustunut lähemmin ja syvemmin kotometsäni puulajeihin. Ennenkuin alan tonkia enemmän tietoa noista pihani jalopuista, haluan tuoda esille jotakin ruusuista. Tunnen ihan kutkuttavaa iloa taas tarttua ruusujen salaperäiseen maailmaan.

Tuo otsikon nimi on vähän omaani. Nahkaruusun, josta haluan nyt kertoa, on oikeastaan nimeltä Rosa 'Nankin'. Matti Kulju ehdotti minulle tuollaista epätavallista ruusua, ja minähän taas innostuin. Taitaa Matti tuntea aika hyvin asiakkaitaan.

Jos etsii netistä tietoa Rosa 'Nankin'-nimellä, ei sitä löydä. Nyt löysin eräästä taimitarhasta ruusun nimeltä Rosa pimpinellifolia 'Nankin'. Ja sieltä löytyi myös ruusun kuva. Kuva ei siis ole vielä omani vaan kopioin sen tältä sivustolta. Täälläkin sitä hehkutettiin suurena harvinaisuutena. Ruusu oli löydetty sattumalta Lontoon lähettyvillä olevasta ruusutarhasta nimeltä Rose Society St. Albans, jonne on tallennettu vanhoja ruusuja.



Nythän on ainakin Suomessa siirrytty tuosta nimityksestä pimpinella-ruusut nimiryhmään Spinosissima. Nämä nimitykset sekoittavat tätä ruusuryhmää. Kerron tästä toisella blogisivullani, sillä tämä sivun kuningatar on Nankin!

Tottakai olen hoitanut sitä kuin silmäterääni. Ja on se kiittänytkin. Pienen harsopeitteen alla se on selvinnyt hyvin talven koitoksista ja kasvattanut siellä suojassa jo vireät lehdytkät. Ruusu on vielä pieni, mutta jännityksellä odotan näkeväni sillä ensimmäiset kukat tänä kesänä.


Nankin kuuluu historiallisiin ruusuihin. Jossakin vaiheessa se on melkein kadonnut ruusutoreilta ja ihme onkin, että vielä sen alkuperäistä lajia on löytynyt. Tuo nahkaruusu-nimi juontuu siitä, että sen kukka on nahan tai säämiskän värinen. Nankin on ranskankieltä ja tarkoittaa parkitun nahan väriä. Sen vuoksi olen antanut sille lempinimen Nahkaruusu.

Ruusupensas ei kasva korkeaksi,  vain noin yhden metrin. En tiedä vieläkään, onko tuo paikka sille sopiva, sillä vieressä kasvaa Flammentanz. Voihan se olla ihan kaunis väriyhdistelmä, mutta luulen ,että kukkivat hyvin eri aikaan.

Nankin kuuluu vanhaan pimpinella-sukuun ja sitä on löytynyt Englannista, missä alunperin 1800-luvulla innostuttiinkin tämän suvun erinäisiin lajeihin ja jalostustyöhön. Sitten on tullutkin muotiin Rugosa-lajiin kuuluvat ruusut ja ranskanruusut niiden kukinnan pitkäkestoisuuden vuoksi.

Sain Kuljun Matilta lisää tietoa tuosta ruususta. Sitä aion nyt tähän tallentaa, ainakin itselleni ja muillekin, joita historialliset ruusut kiinnostavat. 

Matti on käynyt kirjeenvaihtoa ruusuasiantuntijoiden kanssa tästä ruususta Amerikkaa myöten. Tai ainakin Ari Hyvärisen välityksellä, jolta Matti tämän ruusun on saanut. Sieltä ruusututkija Brent C. Dickerson kirjoittikin Nankin-ruususta, jonka oli tunnistanut Vibertin jalostus-työksi. Hänellä itsellään on samasta ruususta kerrannaislajike, sekin Vibertin kasvattama. Nähtävästi tuo piirretty ruusu on juuri tällainen laji. Dickenson oli kehottanut Mattia pitämään ruususta huolta. Ja niin yritän minäkin.

Lisään tähän vielä tiedot tuosta piirroksesta.
Nankin rose, tearose rased by Monsieur Ducher at Lyon 1871
piirros kirjasta F.Grobon: Hippolyte Jamain (ruusunkasvattaja) and Eugene Forneys's (piirtäjä) Les Roses, Paris, J. Rothschield 1873  

Ruusu kuuluu pimpinellifolio-jaloisteisiin vuodelta 1817. Rosa 'Nankin' on sittemmin pelastettu Englannin Royal National Rose Society Gardenista St. Albansista. Ehkä tuo pelastaminen tarkoitti sitä, että ruusu oli vaarassa jäädä unholaan.

Jean- Pierre Vibert, 1777-1866 tuli Britteissä kuuluisaksi ruusujen kasvattajana ja erityisesti ruusujen värejä ihailtiin. Vibert aloitti ruusujen jalostamisen vasta 1816, joten tämä Nankin-ruusu oli ensimmäisiä kaupalliseen arvoon nousseita lajeja. Sittemmin hän kehitteli satoja eri ruusulajeja vuoteen 1851 saakka. Vibertiä pidetäänkin kaiken ruusujalostuksen suurena esi-isänä.

Vibertin elämästä olen kertonut Minette-ruusun yhteydessä. Sekin on Vibertin luomus ruusujen joukossa. Tässä tuo "Uskomaton tarina" hänestä.

Haluan tähän lisätä vielä Vibertin englanninkielisen tekstin, joka niin hyvin kuvaa miehen rakkautta ruusuun:


"See, my child, a man knows truly what he has loved best on earth only when in his last days he finds it still in his heart. Like the rest of the world, I have thought that I adored and detested many men and many things. In reality, I have loved only Napoléon and roses. Today, after nearly a century of rebellion against all the evils which I have suffered, there remain to me only two objects of profound hatred: the English, who overthrew my idol, and the white worms that have destroyed my roses'."

En halua pilata tekstiä huonolla käännökselläni, mutta kerron pääpiirteittäin. Vibert löysi kuolinvuoteellaan elämästään kaksi suurta rakkautta; Napoleon ja ruusut. Hän vihasi kahta asiaa; englantilaisia, jotka aiheuttivat hänen idolinsa lopun ja valkoisia matoja, jotka tuhosivat hänen ruusunsa.

Tähän sopii niin hyvin Eila Pellisen Novgorodin ruusu, Eilan ja Vibertin muistolle!

5 kommenttia:

  1. Olet kyllä tosissaan kiinnostunut ruusuista. Mekin saamme tuhtia tietoutta ruusuista näiltä sinun sivuiltasi, kiitos.
    Kaunis yksinkertaisuudessaan tuo nankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tuo tieto on niille, jotka ruusuista ovat kiinnostuneet. Ei sitä kaikki jaksaisi lukea. Odotan siis jännityksellä, jos tuo ruusu kukkisi tänä kesänä.

      Poista
  2. Kiinnostavaa! Nahkaruususta en ole ennen kuullut, toivottavasti sitä saataisiin yleisemmin esille ja myyntiin. Viitsitkö vielä kertoa, millaiseen maalajiin olet ruusun istuttanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta. Kävin juuri Oulujoen Taimistolta noutamassa muutaman ranskanruusun ja kyselin Nankin-ruusun talvenkestosta. Kuulemma latvoja oli kylmä kärveltänyt. Minä laitoin kuitenkin talveksi sille ihan tavallisen harson peitoksi ja se auttoi myös kevätahavalta, joten kun pari päivää sitten otin harson pois, siellä rehotti ihanasti oksat melkein lehdillä jo. Ehkä tuon ruusun olemista auttaa myös lämmin eteläinen seinusta. Maalaji ei ole kummonenkaan. Pohjalla oli kiviä ja soraa, joten laitoin liiterinpohjaa ja kompostia plus tuhkaa sinne pohjalle ja sitten tavallista puutarhamultaa. Talon ympäri kulkee rännivesiputket ja lisäksi salaojitus, sillä liiasta kosteudestahan tämä ruusu ei varmasti pimpinellojen tapaan pidä. Kunhan muistan sitä näin pienenä vielä usein auringossa kastella kuitenkin.

      Poista
    2. Kiitos! Eli olet tehnyt koetyön meidän muiden ruusuihmisten puolesta:-). Yllättävän köyhissä maaperissä ruusut tykkäävät olla, riippuen tietenkin lajista, mutta näin yleisenä huomautuksena.

      Poista