Mitä yhteistä on pajulla ja aspiriinilla?

Kerron sen heti. Ne molemmat sisältävät salisiinia. Aito salisiini on pajun kuoressa, jolla on kuumetta alentavaa ja tulehduksia hillitseää vaikutusta. Sen pohjalta on valmistettu aspiriinia.

Aspiriini eli asetyylisalisyyttihappo mikä ymmärtääkseni on synteettinen valmiste. Sen sisältöä ja vaikutusta voi tutkia Wikipedian sivulta enemmän tässä. Vanha tuttu kipulääke, joka voi vaurioittaa vatsaa.

Tämä kevät on niin myöhässä, että äiteinpäivänä ei edes paju vielä kuki.

Se mitä en tiennyt, että tuo aspiriini-sana tulee eräästä tutusta kasvista, nimittäin mesiangervosta (Filipendula vulgaris), jonka vanhempi nimitys on Spiraea vulgaris. Eli aspiriini on tullut tuosta sanasta spiraea, Salisiini eristettiin ensimmäiseksi mesiangervosta jo vuonna 1826.

Ja sitäkään en tiennyt, että sitten kolme vuotta myöhemmin löydettiin salisiinia pajun kuoresta enemmänkin. Kerrotaan myös, että salisiinin puhdistaminen pajun kuoresta oli niin hankalaa ja kallista, että alettiin etsiä siitä synteettistä (keinotekoisesta) johdannaista vuonna 1859. Bayerin lääketehdas sitten vasta kehitteli salisyylihapolle korvikkeen 1899, josta syntyi meille tuttu aspiriini.

Nyt ollaan ehkä palaamassa aitoon pajunkuoreen, sillä viimeaikaisissa kokeissa on havaittu, että pajun kuori on todella tehokasta ja vatsalle siedettävämpää kuin synteettinen aspiriini. Minusta tämä olisi toivottavaa, kun paju kerran on todettu kivun lääkitsemisen ihmeeksi ja sitä on ylenpalttisesti saatavilla.

Nämä tiedot poimin edelleen Sinikka Piipon kirjasta Elinvoimaa puista. 

Sinikka antaakin hyvän reseptin nivelkipuihin: Kourallinen pajunkuoren kappaleita, 200 g kirkastettua voita (ghee). Kuoret ja ghee kuumennetaan kattilassa, sekoitetaan ja annetaan hautua yön yli. Aamulla lämmitetään ja siilataan kuoret pois. Vain ulkoisesti käytettävää!

Muuten pajua ei kannata syödä! Lampaille niitä lapsena kuitenkin kerättiin. Ja eräs lapsuuden herkku oli seuraavanlainen: Keväinen paju kuorittiin. Paljas oksa pistettiin muurahaispesään ja annettiin muurahaisten käydä sen kimppuun. Sitten oksasta ravisteltiin muurahaiset pois. Oksaa imettiin suurella nautinnolla, makean kirpakka yhdistelmä pajusta ja muurahaisen pissasta.

Yksi juttu, mikä pitäisi oikaista virpojille pääsiäisen alla. Niillä pajunkissaoksilla pitäisi todella todella virpoa, eli koskettaa ympäriinsä virvottavaa. Uskottiin, että pajunkissat vetävät sairauden ja pahan ihimisestä täten pois. Siis ei riitä pelkkä huiskuttelu!

Minä olen melkein joka kevät tehnyt jos jonkinlaisia tukia ja koristetta tavallisesta kuoripajusta. Ruusuaitakin pihalla on osittain pajusta tehty. 

Siis sikiävä pajummehan on tosi ihana juttu!!!

Tässä tietenkin kuuntelemme uuni- eli pajulintuamme. Hassu nimi tuo pajulintu, sillä ei lintu pajukkoon tee pesää. Uunilinnun ymmärtää, sillä tämä tekee uunimaisen pesän ojien reunuksiin, ehkä sinne pajukon kätköön kumminkin. Lähtiessä pesästä uunilintu peittää suuaukon näkymättömäksi. Tämän olen nähnyt, kun olen seurannut pajulinnun pesimistä jo lapsena.

Pajulintu eli uunilintu laulaa tässä niin haikeasti!