tiistai 9. toukokuuta 2017

Helisevä haapa!!

Pysähdyn aina ihailemaan haavan ihmeellistä runkoa väreineen! Siinä on niin outoja muista puista poikkeavia rungon värejä. Ja se syysväritys! Yhteen aikaan haaveilin haaparivistöä tuonne tontin päähän parkkialueen viereen. Yritinkin kaivaa taimia ja istuttaa. Ei se onnistunut. Sitten huomasin, että aivan kotini metsätien toisella puolella liplattavat haavan lehdet niin kauniisti. Huokasin ja tyydyin siihen! Kotometsästä löytyy kaikki puut.

Olen aina ihaillut myös haavan lehtien sitkeyttä. Haavan lehti on vahva ja kovapintainen. Sen vuoksi sen ei tarvitse piiloitella myrskyjä eikä kaatosadettakaan. Se vain nöyränä ottaa kaiken vastaan eikä ole moksiskaan. Maalasin kerran haavan lehdet sateen jälkeen. Työ on tehty liitupastelliväreillä, tässä alhaalla. Tykkäsin itsekin tuloksesta. Se on maailmalla jossakin.


Haapa kuuluu Populuksen suureen sukuun poppelien kanssa. Niin kutsuttu lakritsapoppelikin, olisiko sama kuin balsamipoppeli, kasvoi ennen tässä pihalla. Keskellä nurmea se levitti ihanasti emikukintojansa, joita sitten sain rapata irti poikien ja mieheni avoimista jalkapohjista. Ja se poppeli nousi esiin kaikesta, mihin vähänkin jokin esine teki koloa maahan. Halusin poppelin hiivattiin! Sainkin sen katoamaan pihaltani. Samoin se on saatu katoamaan Raahesta Ouluntien reunuksilta, johon Neuvostoliitto joskus niitä lahjoitti. Eivätköhän nekin tuottaneet päänvaivaa, koska ne kaivettiin ylös ja pois. Kuulinkin jostakin, että entisessä Neuvostoliitossa Stalinin käskystä poppelia istutettiin joka paikkaan, koska se oli niin nopeakasvuinen. 

Suomalainen haapamme on yhtä sikiävä. Se saattaa valloittaa metsiä taimillaan. Onneksi se on suurta hirvien herkkua, joten taimet häipyvät aika äkkiä.

En ole koskaan syönyt haapaa millään lailla, kas kummaa, kun yleensä olen maistellut kaikkea.. Nyt tiedän, että esimerkiksi haavan silmutee on hyvää verenpuhdistuskuurina tai jopa pissa- ja eturauhasvaivoihin auttavaa. Niitä silmuja on vain kuitenkin keväällä. Tosin nykyään niitä voisi esim. pakastaa. Samaan hyötyyn voi käyttää nuorten haavanoksien kuoriainesta. 

Kyllä intiaanit ovat osanneet hyödyntää luontoa! Luin monenlaista haavanparannuskeinoa Sinikka Piipon teksteistä kirjassa Elinvoimaa puista. Ja millainen hoitola on suomalainen metsä puineen!! Milloin voisimme käyttää sitä kaikkea lääkkeenä ja jättää synteettiset vähemmälle? Se taitaisi olla aika mullistus lääketeollisuudessa. Ei onnistu ilman suuria taistoja!

Löytyiskö tähän haavanlehtien ihanaa musiikkia?



3 kommenttia:

  1. Haapa on tosiaankin kaunis puu ja syysillassa tuulenvireessä lehdet lepattavat kauniisti, sikiää meillä ihan mahdottoman paljon kyllä. Runko varsin komea!

    VastaaPoista
  2. Oi, minusta poppeli on kaunis puu. Tarvitsisimmekin jotakin nopeasti kasvavaa...
    Hmmm... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vain! Poppelihan tuoksuu hyvälle, varsinkin keväällä. Ehkä juuri se balsamipoppeli, jota me kutsuimme lakritsapoppeliksi.

      Poista