lauantai 27. toukokuuta 2017

Esikkojuttuja, pääsiäisliljoja ja kevätkaihoa!

Siis en vieläkään tiedä, ollaanko edes lähellä kesää vai ollaanko edes lähellä kevättä. Muistelen, että lämpimämpi terassilla oli istua huhtikuussa kuin nyt toukokuussa.

Ei surra! Hyviä työilmoja nämä ovat. Sitten on illalla aivan kuitti, kun viimein malttaa sisälle tulla.

Hitaasti silmut paksunee. Hitaasti kukkaset avautuvat. Mutta hitaasti myös sitten kuihtuvat. Viileä ilma antaa niiden kukinnalle kestoa.

Nyt vasta jostain luin, että toisin kuin lemmikki, kevätkaihonkukka viihtyisi paremmin varjoisassa paikassa. Yleensä ne joutuvatkin toisten juurilla ryömiskelemään. Toisin on kevätlinnunsilmän laita. Voi kun se on kummallinen, mutta niin suloinen kasvi!

 
Vihdoin viimein avasivat mininarsissitkin kultaiset kukkansa. Usein keväisin ostan niitä ja sitten siirrän jonnekin päin puutarhaa. Mukavasti kasvavat! Samoin ovat pääsiäisliljatkin alunperin ruukkukukkia.



Muistan aina kaiholla, kun koulussa alaluokalla näytettiin pääsiäistaulua, jossa nuo narsissit kukkivat maalaistalon pihamaalla, ja kaikki näytti kesältä. Ihmettelin sitä kovasti, Kotiseudulla oli vielä lunta ja kylmä. Miten ne kehtasivatkin tuoda pohjoisten kouluille tuollaisia pääsiäistauluja!!! Ne näyttivät valheelta.

Samoin on biologisten oppikirjojen laita. Vuokkoja siellä esitellään, kun pohjoisen lapsille pitäisi esitellä rentukat ja metsätähdet.

Nyt minä leikin etelä-suomalaista tässä, sillä olen kerännyt pihaani myös sinivuokon ja valkovuokon kasvamaan. Tosin ne ovat vasta pienellä alulla. 




Esikoistani (ne pikku-sikkojutut) pidän kovasti. Jostakin olen onnistunut saamaan noita kermankeltaisia, jotka kasvavat vahvasti joka paikassa ja pursuavat tuollaista vaaleankeltaista kuin vaahtoa. Toinen esikko joka kukkii, on aika pikkuruinen, väriltään vaalean punainen. Kolmas esikko on minun lemppari. Se on tummansamattisenpunainen, keskeltä kuin kultaa. Ne kukkivat vähän myöhemmin kuin muut. Jossakin minulla piti olla myös valkoinen esikko. Löytyihan sekin, alimmainen kuva. Palloesikoita olen parina kesänä yrittänyt, mutta eivät menesty tässä.






Kirjosieppo on niin riemuissaan, kun on löytänyt uuden pesäpöntön ja nähtävästi sellaiselta paikalta, ettei kissa pääse häntä kiusottelemaan.

Minäkin olen iloissani jokaisesta uudesta lukijasta, joka tuonne taulukkoon pujahtaa. Lämpimästi tervetuloa!

Näin se laulelee: 

5 kommenttia:

  1. Ihania esikoita, kauniit värit. Luin otsikon ensin, että pikkusiskojuttuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kait nuo puutarhakukat ovatkin vähän kuin pikkusiskoja?

      Poista
    2. Eipä silti. Pikkusiskoni Ruotsista tulee luokseni ensi viikolla!

      Poista
  2. Niin minäkin luin:D
    Hieno valikoima sinulla on pohjoisesta sijainnista huolimatta.

    VastaaPoista