Ruusuinventaariota 2: Keltaiset ruusu-unelmani

Juuri tänä sateisena harmaana kesänä olen monen puutarhurin kuullut kehuvan juuri keltakukkaista Viljaminkeltaruusuaan tai Auroraruusuaan. Ne olivat kukkineet kuulemma aivan valtoimenaan. 

Oih, oih! On minunkin puutarhassa kukkinut keltaisia ruusuja, yksi siellä ja toinen täällä, mutta ei suinkaan runsaasti. Lahjana saamani keltainen ja tuoksuva Arthur Bell oli yksi iloni ja kukki pitkään tuossa ruukussaan teressilla. Se ei kuulu kuitenkaan harisoninruusuihin. Olen kertonut Arhturista komeudesta tällä sivullani. 

Mutta ne harisoninruusut, joista olen unelmoinut! Missä ne ovat?

1, Viljamin keltaruusu eli Williams' Douple Yellow on ollut minulla vuosia ihan ruusutarhani alkuajoista lähtien. Yhden sellaisen sain lahjaksi ja toisen sellaisen toi ystäväni omasta puutarhastaan juurakkona. Valitettavasti jouduin muutaman vuoden päästä muuttamaan niiden paikkaa, ja siitäkös ne suuttuivat. Jännittyneenä odotin, kunnes viime syksyllä sitten työntyi kuin armosta muutama taimi. Ja tänä kesänä yksi kukka. Anteeksi ruususeni! Nyt tosin pensas on tuuheutunut sen verran, että jo ensi kesänä odottelen oikein kukintaa!

2. Kiiminginruusu eli keltaruusuna sitä kutsuisin, löytöruusu, jonka geeneissä on tuota harisoninkeltaista. Sain kaksi tainta, vähän kuin kosiotaimina eräältä herrasmieheltä. Ystävyys syntyi ja ystävyys syntyi myös kiiminginruusujen ja puutarhani välillä. Tänä kesänä ne olivat kuin upeasti pukeutuneet vahtisotilaat ruusuaitani yhden portin vieressä molemmin puolin. Niiden kukinnan kermankeltainen hohtava väri suorastaan laittaa kielen kosteaksi. On kuin olisi ruusu vaahdotettu kermankeltaisella vaahdolla. Keltaisia ne eivät kuitenkaan ole.

3. Paimion ruusu, joka on myös löytöruusuja kuuluen harisoninruusuihin, on kaunis yhdistelmä värissä kellertävää ja aniliininpunaista. Oikeastaan sekin ilahdutti minua kukinnaltaan. Sen kukinta on lyhyempi ajaltaan kuin kiiminginruusun, mutta herttaisen suloinen. Surettaa nyt tuo alue puutarhassani, sillä sen kuin myös Tove Janssonin ruusun ovat vallanneet kaverikasvit aivan liikaa. Märkäkin se paikka on, joten olen aina siirtänyt sen puhdistamista. Huomenna, ehkä huomenna...pelkään kuitenkin että jokin home siihen paikkaan iskee vielä.

Tässä kahdenlaista kuvaa, vasemmalla tämän kesän kukintoa, jossa ei riittänyt aurinkoa ja oikealla edelliskesän kukintoa, jolloin oli sentään enemmän aurinkoa. Kukkien väri on jotenkin verrannollinen auringonpaisteeseen.

4. Rosa 'Oulu' lasketaan myös kuuluvaksi löytöruusuna harisoninruusuihin. Kukka on väriltään aniliininpunainen. Minulla tuo ruusu-rukka taistelee tilastaan ja hengestäänkin tuolla pihalla hanhikkipensaan kanssa, joka jostakin kummasta on siihen viereen ilmestynyt. Koita kestää ruusu-pieni!

5. Aurora, sekin löytöruusuja Helsingin seutuvilta, näyttää jo ainakin kuvissa ihan persianruusulta kultaisen keltaisine kukintoineen. Istutin sen ruusuaidan viereen lähelle Viljamia pari vuotta sitten. Hyvin se on talven kestänyt ja on kasvanut kovasti, mutta ei ole vielä kukkinut.

6. Hesperia, myös Helsingin seudun löytöruusuja. Sain sen lahjaksi Särkän Taimistolta juuritaimena. Viime talvi oli sille vaikea, mutta sieltä juuresta se on kuitenkin noussut, tosin hentona vielä. En  tiedä kumpi Hesperia se on, Maija vai Matti. Vedän kuitenkin aina vähän henkeä sen luona, että se jaksaisi sinnitellä.

7. Nils, keväinen ilottareni, joka kukkii ensimmäisenä keväällä ja on aivan ihana. Sen lempeys on vaaleanvihreissä pyöreän muotoisissa lehdyköissä, ja sen väri vivahtelee ihan pikkuisen keltaiselle kuppimaisen pyöreissä kukissaan. Nykyään se geeneistään on huomattu kuuluvan myös harisoninruusuihin. Joten tähän ryhmään kuuluu sekin, viimeiseksi mutta ei vähäiseksi! Kaunis löytöruusu Ruotsista. Voi älkää väheksykö noita sinni- eli löytöruusuja! Villiruusujen kera niitä voisi kutsua ehkä puolivilleiksi, sillä ne ovat luoneet oman nahkansa ihan omin voimin luonnon tilassa. Usein alkuperä on jossakin kartanonruusussa, johon on yhtynyt muiden ruusujen voima.

Den gula rosen - kaunista kitaramusiikkia