Ruusuinventaariota 4: rugosa- eli kurtturuusut

Jatkan inventaariotani ruusujen kera. Niitä kun riittää. Jo.

Olen lukenut, että parisataa vuotta sitten olivat muodissa juuri pimpinellaruusut ja niiden jalostustyö. Sitten 1800-luvun alussa tulivat idästä ihanat rugosaruusut, jotka kukkivat paljon pitempään kuin pimpinellat, olivat kestävimpiä ja tuoksuivat hyvälle. Lisäksi ne tuottivat suuria kiulukoita, joten sitten innostuttiin niistä ja niiden jalostamisesta. Nykyään rugosaruusuja ei enää arvosteta niin paljoa niiden piikkisyyden ja juuritaimien runsauden vuoksi. Mutta yhä ne ovat hyviä emokasveja jalostuksessa.  

Minä tein rugosaruusuille ihan oman ryhmänsä, josta lapioin ohuesti nurmikon pois, laitoin kankaan kaksinkertaisena alle ja sepelin siihen päälle. Eipäs ole ollut nurmikonleikkausvaikeuksia nyt, kun ne ovat isommaksi kasvaneet. Tosin minulla on rugosalajikkeita muuallakin pihaa.

Talon vanha ja arvoituksellinenkin rugosaruusu on aiemman emännän ajoilta, joten pitkään sitä nimitinkin Ellenin ruusuksi. Kunnes sille löytyi nimi...

1. Belle Poitevine, sitkeä ja kaunis, kukkii suuria aniliininpunaisia tuoksuvia kukkia koko kesän pitkälle syksyyn. Vanha ranskalainen lajike. Tämä ruusu löytyy tämän kylän jokaisesta vanhasta talosta ja on nähtävästi lähtöisin erään maatalon emännän Rosan ruusutarhasta. Tälle pihalle se on istutettu joskus 70-luvun alussa. 

2. Hansaruusu, varmaan tunnetuin näistä kurtturuusuista. Usein kuuleekin sanottavan oudoista ruusuista: - Kai se jokin hansaruusu on. Hansaruusun pelastin juurakkona Pattijoen kunnantoimiston roskaläjästä. Se oli mieheni vanha työpaikka ja varmaan hänellä sanansakin ruusujen valikoimisessa, sillä hän tykkäsi ruusuista. Hansaruusun oikeaa väriä on vaikea kuvata. Se on niin ihanan violetinpunainen. Onnistuinkohan tässä kuvassa?

3. Keijunruusu eli Dart's Defender, hollantilainen ruusu ja yksi niistä tutuimmista kurtturuusuista on villiruusu Nitidan eli nukkeruusun ja hansaruusun risteytys. Kapeat lehdet ruusu on saanut nukkeruusulta ja hansalta kukan. Hyvä kun se on minulla omalla paikallaan, sillä se tekee valtavasti juuritaimia. Kaunis ruusu, kukkii runsaasti ja tekee hyviä kiulukoita.

4. Rosa rugosa eli kaikkien rugosalajien villi emoruusu, jota yritetään nyt hävittää rannoilta ja tien vieruksilta. Minullakin se on, siitä samasta roskakasasta kuin hansakin. Yritän leikata pois kaikki kiulukat, jotta linnut eivät voisi levittää siemeniä lähiseutujen ojien pientareisiin. Sillähän sen saa pidettyä kurissa. Eli vuorossa nyt yksinkertaiset eli viisilehtiset rugosaruusut. Laitan kaksi kuvaa allekkain, toinen villi rugosa, toinen vanha englantilainen lajike, Scubrosa. Näkyykö siinä eroa?

5. Scubrosa, vanha englantilainen, siis historiallinen lajike, jonka kukat ovat isot ja tuoksuvat, kiulukat suuret. Sijoitin tämän tuoksuruusun ihan terassin eteen, josta sen tuoksu kesäpäivinä tulisi kahvitauolleni asti. Kyllä sen kukan terälehdet ovat paljon isommat kuin rosa rugosan. Eipä silti. Mitä tapahtuu rugosa-ruusulle, jos sitä lannoitaa ja hoitaa?

6. Suorsa, löytöruusu Muhokselta. Sillä on vielä isommat kukat kuin tuolla edellisellä. Se kun levähyttää kukkansa auki, niin ei voi kuin ihmetellä! Arvata voi, että  nuo isot herkät lehdykät eivät tykkää kaatosateista, mitä tänä kesänä oli paljon. 

7. Nyveldt's White, hollantilainen suurikukkainen valkoinen rugosa-lajike olisi kukkinut tänä kesänä runsaasti, mutta sitäkin pieksävät sateet. Kukan lehdet ovat aina vähän ruttuiset kuin silittämättömät hameet. Tosin pensas on vielä aika pienikin. Odotan siltä paljon!

8. Pohjolan kuningatar, vanhimpia Suomeen Pietarista tulleista rugosa-lajikkeista. Sitä tapaa vielä vanhoissa pihapiireissä ja on vieläkin saatavilla taimistoilla. Se ei oikein kuningattarelta näytä muiden rugosalajikkeiden kanssa, koska sen kukinta on pienempi kuin muiden rugosien ja pensas kasvaa hitaasti. Minullakin sen kasvu onnistui vasta toisella istutuskerralla. Sen arvo on historiassa.

9. Katri Vala, jonka myötä siirryn suomalaisiin löytöruusuihin. Tämä on löydetty runoilija Katri Valalle nimetystä puistosta Helsingistä. Nyt voin jo sanoa, etten erottaisi tätä heti kohta näistä ruusuista joita mainitsen tässä perässä. 

10. Martta, löydetty Haukiputaalta ja on saanut nimensä Martta-järjestön 150-vuotisjuhlissa. Martan erottaa Katrista siinä, että se kukkii ensimmäisinä rugosaruusuista, ja sen kukinta jää heinäkuulle. 

11. Karjasillan kulkuri, oululainen löytöruusu on hauska valkoinen kerrannainen ruusun kukka, sillä sen heteet muodostavat hauskan hörhelön ruusun keskelle. 

12. Pappilan neito, Piippolasta löydetty ruusu, nimetty myös valkoiseksi Hansaksi, kunnes todettiin eri lajikkeeksi. Muistuttaa muodoltaan kyllä Hansaa, mutta on valkoinen.

13. Sofia, raahelainen löytöruusu Saloisista, on valloittanut sydämeni täysin. Sen kasvu ja kukinta on suorastaan hurja, mutta valitettavasti lyhytaikaisempi kuin muiden rugosien. Kolmisen viikkoa se leiskuu kuin iloinen tanssityttö. 

14. Heinrich Ilmari, Pirjo Raution kasvattama ruusu kasvaa korkeaksi. Siksi olen antanut sille tuen ja suunnittelen eräänlaista ruusuportin tapaista sen ja Sofiaruusun välille, kunhan kasvavat lisää. Hyvin on Ilmari kasvanut ja kukintaakin jo oli, vaikka vasta viime syksynä sen istutin. 

15. Hienohelma, myös Pirjon luomuksia ja viime syksyn istutuksia. Se näytti jo iloisesti rimpsuhelmaiset kukintonsa. Punaisen värinen kukinta ja tuossa nuo rimpsut erottavat sen muista rugosaruusuista. Tällä ruusulapsella on vanhempina Rosa rugosa ja Gallica.

16. Sointu, KESKAS - ohjelman suomalaisia tuotoksia, oli minun puutarhassani tänä kesänä suorastaan kuin prinsessa. Niin kaunis ja runsas sen kukinta oli ja pitkään kukki, vielä syyskuussakin nostaa kukkasarjojaan. Suosittelen kaikille! Ja tuokin on vasta kolme vuotta vanha. Laitoin sille viime vuonna tuen, kun arvelin sen näin rönsyilevän, on helpompi pitää se aisoissa.

 

17. Sävel, samaa perua kuin edellinenkin, siskonsa siis. Sen istutin vuotta myöhemmin, joten se ei ole ehtinyt vielä siskonsa kokoon, on väritykseltään vaaleampi, ehkä kerrotumpi ja yhtä kaunis.

18. Moje Hammarberg, ruotsalainen vanha löytöruusu. Voi mikä kukinto tällä lajilla! Se tekee kukkasarjoja, vielä syyskuussakin, mutta ei jaksa sateiden vuoksi kukkia. Upea ilmestys!

19. Monte Cassino, saksalainen jalostus, on vähän samanvärinen, mutta sen tunnistaa suuresta yksittäisistä nuokkuvista kukistaan. Aivan kuin se muistelisi surulla nimensä taustalta löytyvää tarinaansa. 

20. Pink Pavement, myös saksalainen lajike, kuten myös tuo numero 21. Tätä lajia on vaikea erottaa muista lajikkeista, kun noita vaaleahkon punaisia rugosa-lajikkeita on niin paljon. Toisaalta jälkimmäisen Pavement-lajikkeen kyllä tunnistaa.

21. Snow Pavement eli Schneekoppe, on eräs kauneimmista rugosaruusuista. Se on kauniin vaaleanpunainen, muuttuu melkein valkoiseksi ja on hyvin kerrottu. Se olisi kukkinut kauniisti kesän, jos se olisi saanut enemmän aurinkoa. 

22. Adele, pohjoisimman ruusutarhan ja kasvitieteellisen kasvatti Kirovskista, Kuolan niemimaalta. Tämä todistaa rugosalajien sitkeyden ja kylmänkeston. Tahtoisin enemmänkin näitä Kirovskin ruusuja. Ehkä niitä löytyisi Torniosta. Kaunis ja nöyrän nuokkuva ruusu.

23. Ritausma, latvialainen ruusu, on monen suosikkiruusu, mutta se ei ole suosikki sadekesinä. Silloin se on surkean ruskehtava, eikä sen kukkaloisto, sen silkkisen hienot kukat tulevat edukseen sarjoina. Sanon sitä silkkikukaksi, sillä se on niin hentoisen kaunis ja monikerroksinen. 

Onhan näitäkin kertynyt. Eipä silti, istutin juuri yhden rugosa-lajikkeen lisää tuohon samaan rivistöön Adelen jälkeen, mutta kerron siitä kanadalaisten ruusujun yhteydessä.

Zarah Leander - Die Rose Von Nowgorod