Kiitollisuushaaste

Vastaan kiitollisuushaasteeseen, jossa oli tarkoitus kirjoittaa puutarhaan liittyviä asioita ja kiittää niistä. En haasta ketään erikseen, vaan tähän voi osallistua kuka vain haluaa.

1. päivä maanantai

Tulin eilen illalla aika myöhään Oulusta, jossa olin mm. kuulemassa ja katselemassa Suomen 100-vuotisjuhlanäyttelyä Ateneumista kerätyillä taulurikkauksilla ja joka kiertää ympäri Suomea. Hieno idea näyttää niitä näin, tulla ihmisten luo, koska harva suomalainen käy tai edes pääsee Helsingin Ateneumiin niitä ihailemaan. 

Kun sitten katsoin lämpömittaria, tunnustelin ilmaa, pelkäsin, että hallayö on tulossa. Poimin viimeisiä kukkia puutarhastani ja peittelin kurpitsoja, kehäkukkia, krassia, tilliä ja muutakin harsoilla kaiken varalle. Aamulla olikin sade. Toivottavasti se loppuu, jotta pääsen poimimaan loput tyrnit pensaasta.

 

Sain poimittua viimeiset tyrnit. Kahdesta pensaasta sain talven tarpeet C-vitamiinia. Lahjaksikin voin antaa. Veinkin jo naapuriin, ettei syksyflunssa iskisi. Olen syvästi kiitollinen pikkupensailleni, jotka suorastaan pursusivat tätä oranssia marjaa, parasta lentsulääkettä! Samoin muille pihamarjoille ja metsämarjoille. Vielä pitäisi saada puolukoita ja sieniä! Mikä ihmemaa meillä onkaan, kun saadaan terveys tuolta metsästä ihan ilmaiseksi! Marjat ovat parasta Super-Foodia, nuoretkin sen ymmärtävät hyvin.

2. päivä tiistai 
Olen raivannut tuon omenapuun takana olevan kukkapenkin, jotta saan raivata vähän omenpuun juurta. Istutan siihen krookuksia kevään iloksi. Niitä on niin mukava katsella terassilla istuessa. Nuo omenat eivät taida ehtiä kypsyä. Vain yhtenä syksynä vuosia sitten ne ehtivät kypsiksi, ja olivat todella maukkauta, Punainen Kaneli lajissaan. Mutta hilloksi kelpaavat vähän raakoinakin.  Kiitos kauniille puulle, joka on jo yli kymmenen vuoden ajan tuottanut kauneutta ja iloa tämän pihan asukkaille!

 

Ei tämä mitenkään nätin näköistä ole. Mutta puu sai lannoitetta ja uutta multaa. Siellä on kasvamassa myös 50 eriväristä krookuksen sipulia. Ruusupensaiden juurillekin olen niitä istuttanut.

3.päivä keskiviikko
On kompostin vuoro. Siihen tarvitaan pikkuisen hartialihaksia. Onneksi minullakin on niitä kasvanut. Minulla on monessa paikassa kohokomposteja. Yhden päällä on sammalsohva. Vielä sen päällyslaudat ovat kestäneet vieraiden istuakin, mutta aika laholta laudat jo vaikuttavat. Kun ne murtuvat, istutan siihen kukkia. Toisen kohopenkin päällä on jo monena kesänä kasvanut komeat melonit ja kesäkurpitsat. Yksi komposti on piilossa biokäymälän vieressä. Näitä kahta kuvssa olevaa hoitelen vuoronperään tyhjentäen ja täyttäen. Maapallokompostin pohjalta löytyi jo tosi hyvää multaa ruusupensaille annettavaksi. Täytän sen toisen pohjakompostilla ja lisään väliin kuivia lehtiä, joita kerään ruohonleikkurin kerääjään. Kamalan märkää tuo komposti vain on. Joten joudun sen pohjaa vähän kuivattelemaan, ennen kuin täytän sen.

Olen edelleen kiitollinen luonnon antimille. Sitä tämäkin! Ja olen kiitollinen ruohonleikkurilleni, joka on jaksanut niittää aina niin märkää tai kosteaa nurmikkoa!

4. päivä torstai, perkaamista uuden puutarhurin tuolin kera 
Eräs ystäväni tuli minua tervehtimään. Ja voi minkälaisen lahjan hän toi minulle tullessaan!! Ehkä hän oli silmäillyt joskus minun vaikeaa nousua tuolta rikkaruohojen seasta, kun nyt tällaisella minua muisti. Miten upea puutarhurinpenkki!! Kiitos rakas ystävä tästä!! Se käy istuimesta, kun poimin pensaasta marjoja ja se käy polvien alustana, kun kitken rikkaruohoja. Ja arvatkaa, että on mukava nousta ylös, kun saa käsillä tuen. Uudella innolla perkaan penkkejäni!

5. päivä perjantai 
Edelleen lahjojen päivä! Aina vain lahjojen päiviä, kun laskee senkin mitä luonto ja puutarha antaa. Mutta nyt olen saanut niitä puutarhan anteja ihan lahjoituksenakin. Sain kaksi ämpäriä omenia Ailalta, joista olen jo yhden omenasosepurkillisen tehnytkin. Aila-ystävälläni on se ikivanha alkuperäinen Lasikankaan omenapuu. Suurimmasta osasta omenia aion laittaa viiniksi. Sitä olen tehnyt jo kolmena syksynä näistä omenoista ja tulee kyllä tosi hyvää! Ihanaa ystävien kanssa ottaa kesäpäivän kunniaksi kylmää kuivaa omenaviiniä! Mutta ei se ilman työtä tapahdu. Pilkon omenat kuorineen (ei siemenkotaa) mehumaijaan ja siitä laitan viinin ruplattamaan. 

Toinen puutarhalahja tuli Mirja-Liisalta. Se lahja, kaksikin niitä, oli niin suuri, että piti kirveellä hakata poikki. Juuri ja juuri ne autoni peräkonttiin mahtuivat, kaksi isoa kaalta kuin pensasta! Toisen jo jaoin ystävilleni. Toinen odottaa leikkelyä kuivatukseen. Huh miten olivat suuria!! Kuvassa toisen olen jo osittain katkonut osiksi.

6. päivä lauantai, meneekin sitten sisätiloissa noiden lahjojen purkamisessa eli niiden saattamisessa talven varalle. Tillikin on syytä poimia ja leikata pakastimeen. Pakkasyö voi sattua yllättämään ja se on tillin menoa. Ja mitä teen suurille piparminttupuskille? Rantaminttua olenkin jo kuivattanut teeainekseksi. Taidan laittaa ne mehumaijaan omenien sekaan antamaan viinille ihan oman silauksensa. Entä piparjuuri? Sitäkin pitää kaivaa maasta. Jos ehtisi raastaa sitä suoraan pakastepusseihin, niin olisi helppoa käyttää.  

Kiitos, että on tallella makuaisti, joten voi kaikesta antimista vielä nauttia!!!

7. päivä sunnuntai 
Aikoinani tanssin itämaista tanssia noin 16 vuotta. Nousin joka sunnuntaiaamu harjoituksiin kello 9.00. Oikein oiva aamujumppa. Jalkakipuni vuoksi lopetin sen pariksi vuodeksi. Nyt en malttanut olla menemättä mukaan, kun Nada, rakastettu ohjaajamme ja monitaituri koreografien luomisessa, tuli ohjaamaan meille yhden oman tanssin. Ihanaa! 

Mutta jalkani tuli taas niin kipeäksi, että oli pakko lepuuttaa sitä iltapäivä. 

Kuitenkin. Olen sillä jalallani lepsutellut koko kesän puutarhassa ja kahvilan ja tupani väliä, joten täytyy olla kiitollinen, että jalat vielä kantaa. Mutta tuolla metsien rommeikoissa puolukkamättäiden välissä nuo kivet ja kaikki oksat ovat jotenkin tulleet kumman hankaliksi. Sielläkään kulkemisesta tuo jalka ei oikein tykkää. 

Nyt olen saanut paketin hermoratahierontaa kuitenkin, ja jalka on kiltisti yöt. Joten uskon sen parempaan tulevaisuuteen vielä! 

Tähän loppuun laitan tuon musiikin, johon Nadamme luo meille uutta tanssia. Kaunis kuin mikä!

Isthar ja Last Kiss