Uusia tekeleitä

Aina sitä pitää saada leikkiä, käyttää mielikuvitusta ja tehdä jotakin mukavaa!

Muotoilin muutaman tuen ruusuille käyttäen tukikeppejä, pajua ja männyn taipuisia juuria. Noita juuria toi naapurini minulle, kun raivasi muutaman kannon pois pihaltansa. Ja tottahan otan sellaiset talteen. Männyn ohuista juurista on muinoin tehty kaikenlaista kaunista astiaa, mutta minun aikani ja taitoni ei nyt ihan sellaiseen riitä. 

Mutta kun katselen ruusujeni kasvua, huomaan kyllä, mikä ruusulajikkeista yrittää kurkotella korkeuksiin. Tällaisia olivat nyt kasvussaan Toukoniitty ja Arnonruusu.

 

Nämä tuet eivät näytä oikein tukevilta, mutta ovat muuten aika taiteellisia, eikö? Vasemmalla Toukoniitty ja oikealla Arnonruusu uudessa tuessaan.

Joskus puutarhan kasvit itse päättävät miten he haluavat olla ja mihin haluavat olla yhteydessä. Huomasin, että korkeat ruusupensaat Tarja Halonen ja Kempeleen kaunotar kummasti kurottelivat oksiaan toistensa luokse. Joten annanpa sen tapahtua. Laitoin tukevan heinäseipäänn kaunottaren juurelle ja siitä taipuisan pajunvarren, jonka kiinnitin tukevasti Halosen tukena olevaan heinäseipääseen. Näin syntyi itsestään eräänlainen ruusuportti puutarhaan. 

Oikealla Tarja Halonen ja vasemmalla Kempeleen kaunotar. En tue muuten tuota kaunotarta, sillä sillä on niin tukevat pystyssä olevat oksat, ettei se kaadu. Siinäpäs kaunottaret molemmat nyt kilpailevat kasvustaan. Tuohon Halosen juurelle on vuosien myötä kotiutunut puna-apila mukavasti juuri syksyisin kukkimaan pieniä keltaisia kukkiaan. Vieressä myös jo lakastuneet ruskopäivänliljat. Takana taustalla vielä yksi punaviinimarjapensas jäljellä rivistöstään, jossa alunperin oli niitä kymmenen, enimmäkseen nokkosten ja juolaiden ympäröimiä. Olen niitä siirtänyt tuonne pelto-ojan viereen, jossa ne kasvavat yhtä komeasti. Talon vanhaa kantaa, jota ei tule hävittää. Niiden tilalle olen siis istuttanut vuosien myötä yksittäisiä ruusupensaita, mm. tuon ylhäällä olevan Toukoniityn.

Tuosta männynjuuresta halusin kertoa vähän lisää. Minulla on tässä kaunis astia, joka on punottu halkaistusta männynjuuresta. Tätä käsityötaitoa pidetään yllä entisessä naapurikunnassa Siikajoella. Tarina kertoo, että joskus oli ajautunut merenrantaan tuon tapainen esine. Kun sitä oli tutkittu, huomattiin, että se oli tehty männynjuurista. Joku innostunut käsityöntaitaja päätti itsekin sitä kokeilla ja näin levisi tämä taito kunnan muillekin käsityöntaitajille. Noin 30 vuotta sitten näitä esineitä oli myynnissäkin. Sitten ei ole enää näkynyt. Toivon, että tämä taito jollakin on  vielä hyppysissään. En ole raskinut tätä pitää käytössä, vaan se on tuolla hyllyllä koriste-esineenä.

Syksyinen alakulo maisemissa.... Adagiota on ihana kuunnella nyt. Laittakaapa tämä soimaan.