Sanonta "Olla ihan pihalla", on vähän kuin olla hukassa, ei tiedä mistä aloittaa, mihin lopettaa. Varmaan löytyisi tarkempikin selitys tuolla sanonnalle.
Kun lapsena kisusimme sisälle, saattoi isä karahtaa: - Menkäähän siitä kartanolle kisuamaan!
Toteltiin, mentiin kartanolle eli pihamaalle. Eteisestä tultiin tosiaan pihalle. Se oli yleensä kulunut tanner, missä mentiin sinne ja tänne, ehkä polkujakin syntyi. Mutta yleensä se oli kuivaksi tallattu keskiö, minkä äärestä löytyi kaikki muu. En muista, että sitä olisi vikatoitu saatikka sitten lannoitettu, siemeniä viljelty tai leikattu. Ehkä isä niitti sitä aluetta, missä ei kulumisen jälkiä näkynyt. En muista. Mutta minun lapsuudessani ei näkynyt ruohonleikkureita.
Kuitenkin muistan, että oli etupiha, takapiha ja kaivopiha silläkin pienellä tontilla missä asuin. Takapiha oli niin varjoisa, ettei siellä kasvanut talon ja kiviaidan välissä mitään. Kaivopiha oli täynnä koivuja, joten niidenkään juurilla ei kasvanut mitään. Etupihalla leikittiin. Takapihalle mentiin piiloon ja koivupihalla kiivettiin koivuissa, sidottiin köysiä ja kiikkuja ja vintattiin vettä kaivosta.
Kuinka erilaisia merkityksiä on ollutkaan pihoilla! Nyt on nurmikko! Siinä on maattu ja otettu aurinkoa. Se on vihreä ja hyvin leikattu, ilo silmille. Minä olen onnekas, kun on iso tontti. Ja väliin onneton, kun on niin paljon leikattavaa. En antaisi noita tyhjiä tiloja poiskaan. Olen istuttanut ruusutkin pihojen ympärille, en niitä peittämään. Ja olen huomannut ilokseni, että aina niitä pihoja tarvitaan ja käytetään eri tarkoituksiin. Otin yksi päivä niistä kuvia.
Länsipiha se piha, minkä tein ensimmäiseksi taloon tultuani puskien siinä heinää vanhan ajan käsinpukattavalla ruohonleikkurilla. Hankalaa se oli. Peittelin perunamaamullalla koloja ja tasottelin muhkuja, että saatoin pitää sitä kunnossa. Siihen pystytettiin joskus teltta tai levitettiin viltti ja nautiskeltiin. Koska piha on vähän kalteva, olen usein muovin päällä hangannut siinä matot puhtaaksi ja virutellut. Siinä on ollut hyvä kuivatakin ne. Se on tuulinen ja aurinkoinen paikka.
Tämä on terassipiha, näkymä terassilta. Silmän pitää saada lentää siinä vähän kauemmas. Liki terassia istutin Scubrosan sen vahvan hyvän tuoksun vuoksi. Yllä oleva kuva on sivusta, alla suoraan terassilta.
Kahvilaterassin edessä on myös pieni piha, yleensä täynnä puutarhapöytiä ja tuoleja, ranskalainen ruususalonkini. Unelmani on, että se peittyisi pian ranskalaisilla ruusuilla. Nyt ne ovat vielä pieniä ja arvaamattomia. En tiedä menestyvätkö ne. Tuo läikkä nurmella on taas tuoretta multaa , jolla olen peittänyt nurmessa kolon. Niitä vain ilmestyy, muhkuroita, kiviä, kantoja ja koloja.
Saunapiha, jossa edustalla on tuo kesäkeittiö. Savusaunan edessä pitää saada välillä juosta, vaikka sitten sadettajan alla taikka muuten vain, ja talvella tehdä enkeleitä lumeen, jos saunasta tarkenee lmeen tulla. Siinä pitää olla tilaa myös pöydälle ja tuoleille.
Miksikähän tuonkin aukion olen jättänyt? Ruusujen keskelle. En tiedä.
Tämä osa pihaa tulee ehkä vielä täyttymään ruusuista. Tuossa oikealla Adele, jonka eteen tulee uusi rugosaruusu rivistöönsä, kanadalainen Martin Frobisher, ei korkea ruusu. Jätän leveästi nurmikkoa pimpinella- ja rugosarivin väliin kävellä, nurmikkopoluksi.
Sitten on uusin piha-alue, joka vielä pari vuotta sitten oli täynnä juolasta ja pajuja. Tuota voisi kutsua takapihaksi. Jätinkirkon ja kahvilanikin parkkipaikalta siihen pääsee pientä siltää pitkin. Siinä olemme pelanneet pelejä, esimerkikisi MÖLKKYÄ.
Etupiha on toiminut tanssiesityksien pihanurmena monena kesänä kahvilan päätösjuhlissa. Siinä ovat lapset usein leikkineet.
En yleensä jaksa leikata kerralla näitä kaikkia nurmikoita. Olen jakanut ne neljään, jopa viiteen eri osaan, jotka vuoropäivin ajelen koottavalla leikkurilla. Viikko siinä menee mukavasti, paitsi jos sataa. Nurmeni kasvaa liikaa, varsinkin sateella. En ole koskaan nähnyt sitä kuivana tai ruskeana. En myöskään koskaan sitä mitenkään lannoita. Sallin myös sammaleen kasvaa. Ritirinnan siinä kasvaakin sekä sammal että heinä. Keskikesällä se peittyy valkoapiloihin. En voisi toivoa parempaa nurmea enkä parempia pihoja! Mutta toivoisin kuivempia kesiä.
Kuvittelen, että keijukaiset noilla pihoilla temmeltävät ja tanssivat, ainakin silloin, kun muu väki on poissa.
Tänä vuonna olen toivonut kuivempaa kesää vaikka viime vuonan toivoin enemmän sadetta. Liika on liikaa, oli se sitten mitä tahansa :)
VastaaPoistaJuu, ei ollut ennen nurmikkoa minunkaan kotona. Mietinkin joskus millainen nse mahtoi olla, kun tuntui että oli vihreää, mutta ei sitä nurmikkoa ollut. Joskus isä tai pappa viikatteella niitti pisimpiä heiniä pihan laitamilta. Muistan että lainattiin lykättävää leikkuria joskus naapurista. Sillä katkeili aika helposti ne hahtuvat, mitä se nurmi oli.
VastaaPoistaVarmaan siinä vaiheessa, kun uusi kotitalo valmistui -74 ostettiin ensimmäinen leikkuri, kun sitä nurmikkoakin sitten oikein kylvettiin siihen ympärille:)