Istutin Lasikankaan omenapuun, harvinaisen lajissaan

Lasikankaalta, ystäväni Aila Nikolan pihalta löytyi harvinainen omenapuu, jonka taimia nyt on saanut muutaman vuoden jo ostaa Särkän Taimitarhalta.

Alunperin tämä omenapuu on kasvanut hänen naapurissaan tyhjällä tontilla Kinnarin mäellä. Kylän miehet muistavat sen jo koulupoika-ajoilta 1950-luvulta, kun siihen hiivittiin varkain koulusta tullessa maistelemaan omenaa. Silloin paikalla oli vielä vanha mökki. Kun Nikolat sitten rakensivat viereen oman talonsa, hyljeksitty omenapuu huomattiin ja siirrettiin heidän tontilleen. Kuivalla paikalla omenapuu ei menestynyt niinkään, ihmeen kaupalla pysyi hengissä, mutta kun se pääsi alankoon mehevään maahan, sen uusi elämä alkoi. Vuosi vuodelta se tuuheutui ja on tällä hetkellä pihan ylpeä kuningatar. Kuvat alhaalla olen ottanut vuonna 2011.

Omenapuulle on hyvin harvinaista, että se pölyyttää itse itsensä. Yleensähän puita tarvitaan vähintään kaksi. Tämä puu ei tarvitse kumppania. Jari Särkkä puuta tutkiessaan miettikin, että nähtävästi tämä puu alunperin on ehkä kylväytynyt siemenestä. Joka tapauksessa puu kantaa itse oman salaperäisen syntymänsä. Kiitos Ailalle ja Matille, että he ovat tunnistaneet puun omaperäisyyden ja suorastaan pelastaneet sen aikoinaan kuivalta kankaalta. Kuten he pelastivat samalta paikalta myös yksinkertaisen juhannusruusun, jonka minä olen tulkinnut Rosa 'Altaicaksi'.

Olen käynyt omenapuuta joka vuosi ihailemassa. Aila itse nimitti sitä Ilmattareksi, mutta virallisesti puu sai nimekseen paikan mukaan Omenapuu 'Lasikangas'. Lasikangas-nimi on kylämme vanha postiosoite, palautettu takaisin, vaikka kylä itse kantaa nimeä Ylipää, Pattijoen Ylipää. Raahesta kun löytyy toinenkin Ylipää, Piehingin Ylipää. Alapääkin taitaa jostakin löytyä. Nimethän tulevat jokien ylä- ja alajuoksuista. Lasikangas-nimi taas kohdistuu kylän yhteen paikkaan ja sillä on oma tarinansa.

Puun kukinta on aina ollut runsas, niin myös omenien kasvu. Aila onkin reilusti niitä aina jakanut ystävilleen. Ne omenat ovat vaaleita, vähän kirpakoita, mutta niistä tulee maailman parasta omenasosetta, mikä maistuu mm. kaurapuuron päällä. Moneen muuhunkin tuotteeseen se sopii mitä parhaiten.

Särkän Taimitarha on jo useita vuosia myynyt tätä omenapuuta. Minäkin olen jo kolme vuotta miettinyt, mihin tuon puun istuttaisin. Tilaa se tarvitsee, näyttävän ja lämpimän paikan myös.

Viime viikolla sen noudin taimistolta ja luulin jo tietäväni sille oikean paikankin. Mutta puupa ei siihen tahtonutkaan, vaan tahtoikin toiseen paikkaan. Uskon, että puu paikkansa päättää. Tuntui kyllä vähän oudolta, kun kokeilin puuta siihen, mihin olin sen päättänyt istuttaa, niin jokin vaisto veti toiseen paikkaan. Ehkä valitsemani paikka olisi ollut sille vähän tuulinen. Nyt istutin sen tuohon punaisen liiteriseinämän eteen, tosin aika kauas siitä. Siinä on sillä lämmin olla ja mehevä maa kasvaa. Liiankin mehevä ehkä, joten laitoin aika paljon hiekkaa mullan sekaan. 

Hyvää kasvua sille kuten kaikille muillekin kasveille, ruusuillekin, heh, joita istutan.