keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ruusuinventaario 7: Ranskalaiset ruusut

Ruusuhulluus on nostattanut kuumetta vuosi vuodelta vain pahemmin. Viime kesänä sain päähäni perustaa yhteen suojaiseen paikkaan kahvila-aittani ja talon väliin kivikoita vasten "Ranskalaisen ruususalongin". Aika suurenteleva nimitys!

Talon ympärille kaivetusta salaojaputkiston ja ränniputkiston alueesta nousi valtavat määrät kiviä, joita suurimpia emme voineet muuta kuin vierittää johonkin. Näin syntyi kiviaita, jonka eteen olen kaivanut ruusuille tilaa kuin myös toisen kivetyksen eteen. Revin pari punaviinimarjapensasta pois ja näin tuli tilaa lisää. Ei se sen kummempi salonki ole. Haaveilen vain kukkia tulvivista tuoksuista kahvilapöytieni ympärillä.

Joka tapauksessa laskin, että minulla on jopa 13 ranskalaista ja "ranskalaista" ruusulajiketta. Kun laitan ne tähän niin ymmärtänee mitä tuolla kaksijakoisuudella tarkoitan. 

1. Splenders eli Valamonruusu, on vanha ruusu ehkä lähtöisin gallica-lajista, mutta se lasketaan kuuluvaksi Francofurtana-ryhmään. Tämän ruotsalaisten omivan ruusun Vallmoros suomalainen nimi käännettynä on Unikkoruusu, mikä olisi mielestäni sopivampi nimi suomeksikin. Tuttu näky useilla suomalaisilla pihoilla. Minullakin se kukkii kahdessa paikassa ja aina valtoimenaan. Tänä keväänä mustuivat useat varret, mutta kun sitä leikkelin, se innostui jälleen kasvamaan ja näytti upean voimansa. 


Kolmen kissani haudalla
2. Olkkala on kaunis löytöruusu, mikä luetaan ranskanruusuihin kuuluvaksi. Se ei ollut moksiskaan hankalasta keväästä, kukoisti upeasti sen parin kolmen viikon ajan ja kasvattaa vartta tuessaan. Syksymmällä sen juuresta nousi istuttamani asterilaji mukavasti oksien lomista.


3. Iitin Tiltu on myös suomalainen löytöruusu kuuluen ranskanruusuihin. Istutin sen viime syksynä ja vähän epäillen. Mutta pienestä koostaan huolimatta kukki upeasti ja nousee, nousee... Nuo kaksi löytöruusua ovat jotenkin samankaltaisia, Iitin Tiltulla on kuitenkin tummemman punaiset kukat.


4. Minette eli Mustialan ruusu ei myöskään kuulu oikeastaan ranskanruusuihin, mutta se on vanha historiallinen ruusu Ranskasta. Minette kuuluu neidonruusuihin, mutta kun minulla on sitä vain yhtä lajiketta, laitan sen tähän luetteloon mukaan. Minette on varmaankin ensimmäisiä lahjaksi saamiani ruusuja ja kasvoi jo ennen ruusutarhan rakentamista. Ihana yllättäjä tammen alla, jossa sen suuret oksat suojelevat ruusua sateelta. Nämä edellä mainitut ruusut eivät kasva salongissani, vaan ovat ympäri pihaa. Minette kärsii joka talven jälkeen, mutta pian tuuheutuu.


5. Apteekkarin ruusu, officinalis on varmaan vanhimpia tunnettuja ja lääkitseviä ruusujamme. Nyt saavuttiin nk. ranskalaiseen ruususalonkiini. Istutin tämän ruusun viime kesänä ja se selvisi talvesta! Tämä V-vyöhyke on vähän kyseenalainen sille. Tyypilliset tummahkon punaiset kukat ranskalaisittain!


6. Mundi, apteekkarinruusun sisarruusu eli kirjoapteekkarinruusu on jo selvinnyt kahdestakin talvesta. Jouduin nyt sen siirtämään tuohon sisarensa viereen, jossa nyt kasvaa kauniisti, mutta ei kukkinut tänä kesänä. 

7. Viggo, Pirjo Raution jalostama ruusu, joka mielestäni muistuttaa paljon Iitin Tiltua, mutta on vieläkin punaisempi syvyydeltään. Se kukki kauniisti jo ensimmäisenä kesänään.


8. Veronica Sundman, myös Pirjo Raution kasvatti on sitten toisen kivikkoaidan edessä ja kukki ensimmäisenä kesänään täplikkäitä kukkiaan. Aika jännä kukinto!


9. Alain Blanchart, toinen tuollainen täplikäs ruusu kasvaa apteekkariruusun vieressä, mutta ei ole ehtinyt kukkia tänä ensimmäisenä kesänään vielä ollenkaan.

10. Kira on aika oudon näköinen ruusu, Valamoruusun siementaimi, jonka nyt olen ängennyt tuohon salonkiini. Onkohan minulla tuossa nyt herttuattarien kamarineiti? En tiedä vielä mitä ajattelen tuosta ruususta, mutta aikamoinen persoona se on. Näyttää kasvavan aika voimallisesti. Yleensa ruusut laajenevat heteistä ruusunlehtiin, mutta tässä on kyllä tapahtunut vähän toisinpäin.


11. Anais Segelas, jonka istutin nyt vasta loppukesästä. Kyllä sille kauniisti juttelin. Odottelen ensi kesänä näkeväni sen kauniit vaaleanpunaiset kukat.

12. Duchesse de Montebello, itse Montebellon herttuatar! Olisiko tässä satalehtiruusu? Ei ihan ehkä tätä lajia ollut, mutta minulle se olisi sellainen. Tälle ruusulle tein ihan oman paikan näiden kahden kivikon väliin "Lintumies" puuveistoksen eteen lämpimään suojaiseen paikkaan. Kaivoin kahden pojan avustamana tähän oman tilan, josta taas nousi isoja kiviä. Reunustin sen pyöreillä kivillä, peitin ympäristön kankaalla, johon kärräsin viimeiset sepelini mitä minulla oli. Vielä mietin, reunustako tuon vanhoilla tiilillä tai kivillä. Vieressä on kahvila-aitan puinen terassi. Uskoisin, että se on puutarhan paras paikka, vähän kalteva maa ja aurinko paistaa siihen etelästä. Ja luotan, että ruusu siinä viihtyisi.


13. Merveille, Pirjo Raution Ihme (suomennos), jonka taimen tilasin jo pari vuotta sitten. Se on sammalruusun ja ranskanruusun risteymä ja on väriltään tumman syvän violetti. Nyt syksyllä sen sain. Istutin tuon tämän päivän suosikkiruusun tuohon eteläisen talon seinustalle melkein nurkalle. Siinä taustalla on kuitenkin suojelemassa sitä jo aika isoksi kasvanut Neuvoksetar, jotta tuuli ei pääse siihen kiertelemään. Suorastaan lausuin rukouksen Merveillen puolesta. 

Kuvia en laita, ennen kuin itse näen ne pihassani kukkivan.

Saapa nähdä syntyykö minulla siihen salonki vai surkean säälittävä majarähjä.

4 kommenttia:

  1. Tuo 'Kira' on mahtava, tiedätkö onko sitä taimitarhoilla myytävänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kira on kyllä ihan erilainen ruusu. Kuljun Matti Oulujoen Taimistolla sitä myy. Siellä tuo siementaimen kasvatus tiettävästi on tapahtunutkin. Matti kyllä itse epäili, että siinä voi vielä käydä niin, että Kiran kukka häipyy ja Valamo työntyy siitä esiin. Mielenkiintoista nähdä ensi kevät!

      Poista
  2. Oi ihania ranskalaisia! Omani istutin keväällä 2016, mutta kukkia ei ole vielä juuri näkynyt. Kaikki paleltuivat jonkin verran viime talvena. Tänä vuonna istutin 'Merveille'n ja 'Jenny Duval'in. Odottelen kukkia, kasvu ollut hyvää. Toivottavasti talvehtivatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää tuo arkuus! Olen miettinyt kovasti miten niitä suojaisin. Taidan hakea lähimetsästä sammalta. Sillä olen aikoinani pystynyt talvehdittamaan jopa arkoja äitienpäiväruusuja. Eihän sitä sammalta paljoa raski repiä, sieltä täältä.
      Naapurin isäntä on kyllä luvan antanut. Siis tämähän vasta jännittävää on näiden kanssa! Toisaalta hirvittää ruusujen elämän kanssa käydä tällaista testiä.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!