keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ruusutarhan 'harrastajat' ja ruusujen metsästäjät

Luen Suomalaista ruusukirjaa. Olen lukenut muutaman sivun. Opiskelen syvällisesti.

 
Tykkään. Sieltä nousee heti esille sellaisia asioita, joita minäkin arvostan.

Ensinnäkin kirja alkaa:" Ruusut ovat suomalaisen puutarhan sielu." Jee, sanoo tonttu. Kirjasta on nyt 5.painos ja sen ansiosta Suomessa on levinnyt valtaisa ruusuharrastus.

Toiseksi ruusuasiantuntijat nimittävät tai heidät esitellään 'harrastajina'. Kuinka vaatimatonta. Sopii tontulle. Mutta yliopistoissa ei opiskella ruusutietoutta, ei ole vielä sen alan tohtoreita, liekö maistereitakaan. Väitöskirjaa ei ole vielä tehty ruususta. Olisi kyllä mukava lukea väitöskirjaa, joka on tehty siitä, kuinka ruusut hoitavat mielenterveyspotilaita kun he kulkevat päivittäin ruusutarhassa. Tai lääketeollisuus tekisi syvät laboratoriotutkimukset ruusun parantavasta voimasta. Hah!

Kolmanneksi eräs suuri harrastaja Aila Korhonen (esim.), joka on tehnyt ruusututkimusta ja vertailua niiden lajista, sanoo, että kasvattamisen arvoinen on vain sellainen ruusu, joka ilman huolta ja suuria ponnistuksia varttuu isoksi pensaaksi ja kukkii valtoimenaan. Hyvä neuvo!

Neljänneksi Suomessa on pyritty säilyttämään juuri alkuperäisiä ruusulajeja ja niitä etsitään vanhoista pihapiireistä yhä. Tämän taustavoimana on Maatiainen ry, johon olenkin saanut jo tutustua facebookin kautta. Tästä innostuu tonttukin!

Siinäpäs aluksi. Koska olen aina ollut kiinnostunut myös historiasta, olen lukenut kirjan alkulehtiä jopa jo kolmannenkin kerran. Ruusuja on harrastettu luostareissa, kartanoissa ja niitä on tuotu tuliaisina ulkomailta kokeiluna. Elias Tillandsin kasviluettelossa v.1673 on mukana ruusu. Suomalaisten puutarhaliikkeiden ruusuvalikoisissa 1800-luvulta on mukana jo 22 eri ruusulajiketta. Bengt Schalin (joka mm. suunnitteli kauniin Vanajanlinnan puiston, johon kävin tutustumassa kerran)  mainitaan ruusujen Grand Old Man, Helsingin kaupunginpuutarhuri 1946-57. Schalin mainitsee kirjassaan jo 150 eri ruusulajia. Ja hän sanoo tontun sydäntä hellyttävästi: "Tuskin mikään kukka on kansanomaisempi kuin ruusu". Siksi se on ollut runoilijoiden ja muusikoiden sydäntä lähellä. Suuria Grand Old Ladies löytyy myös. Annikki Palmén (esim) ja Leena Hämet-Ahti, jotka kartoittavat ja ovat ylläpitäneet vanhojen ruusujen metsästystä Lappia myöten. Kylläpä noilta 'harrastajilta' saa paljon tietoa!

Eikö kuulostakin jännittävältä. Minä, Artemis arkkityypiltäni, innostuisin tuollaiseen puuhaan hetikohta. Ja minulla onkin jo kolme paikkaa, missä minun pitänee vähän tonkia. Alan metsästää ruusuja! Sattuipa muuten, että talvella serkkuni jutteli tästä Leena Hämet-Ahdista. Kertoi hänen olevan sukulaisia. Nyt tahtoo kuulla enemmän...

Ja mikä parasta! Kirjan ensimmäisiltä lehdiltä löytyi minulle niin rakas paikka, josta aikaisemmin olen kertonut 'Ensikokemus ruusutarhasta'-sivulla, nimittäin oikein kaunis kuva Sigtunan luostarin ruusutarhasta.
Ihana kirja, josta kiitokset tekijöille! Pentti Alanko, Peter Joy, Pikko Kahila ja Satu Tegel.

Se metsästyslaulu!

1 kommentti:

  1. Nyt on otollinen aika ahmia ruusu- ym kirjoja.
    Hyvää Vappua Sinulle.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!