Pohjolan kuningatarta etsimässä

Kolmantena päivänä kuljimme tutustumassa Sääksmäen kirkkoon,  Voipaalan kartanoon  ja Rapolan harjun muinaislinnan raunioihin.  Siellähän on ollut asutusta jo n.5000 vuotta sitten, jolloin se on saarena noussut meren pinnan yläpuolelle jääkauden jälkeen. Kaikkea sitä ihmeteltäessä keskustelu meni myös Suomen alkuhistoriaan. Onko Pohjolassa ollut kuningatarta, valtiatarta ja onko se ollut esim. Pohjan pelätty Louhi tai joku muu? Ja onko täällä ollut joskus jopa jumalattaren aika?

Minä etsin myös Pohjolan kuningatarta, mutta vähän eri pohjalta. Etsin sitä ruusujen joukosta.

Minulla on kotona ikivanha, jo ukkoni edellisen vaimon kasvattama hansaruusu, joka sittemmin on minulta jäänyt vähän huonolle hoidolle. Sitkeänä se on kuitenkin selviytynyt välinpitämättömän emännän ’ruususokeudesta’, ja nyt olen nostanut sen pihamme kuningattareksi. Voi sitä tuoksua!

Tosin minulla meni aikaa, kun kirjoja selailin ja totesin sen lajikkeen täksi monen pihan koristukseksi. Löysin kurttulehtiruusujen joukosta myös tuon venäläissyntyisen upea ’Pohjolan Kuningattaren’.

Luulen, että löysin sen Voipaalan kartanon barokkipuutarhan kiviaidan kupeesta. Toivottavasti tämä kuva antaa sille oikeutensa. Pensas itse nousi aika hennoilla varsillaan korkealle ja nojasi kainosti kivikkoon. Ja sen lehdet ovat vähän sirommat kuin hansaruusun. Myös itse kukka on kerrotumpi ja ehkä tummempi. 

Vanhat kartanot ovat mielenkiintoisia juuri ruusujen kannalta, mutta ruusuopashan siellä tarvittaisiin. Voipaalan kartanon nykyinen omistaja Valkeakosken kaupunki on tehnyt sisätiloista näyttelytilat. Sisätiloissa ’kukkivat’ yhä vielä kauniit kaakeliuunit, joita ihailin, muurarimestari Kalervo Lammervon suunnittelemat. Närkästyin kovasti, kun kyseistä mestaria ei google tunnistanut ollenkaan.

Ja kun kerran historiaa niin miksi ei musiikissakin, Summertime!