Jo entisajan ihmiset ovat tienneet, että ruusun tuoksu on balsamia sielulle. Sunnuntaipöytään, vieraskammariin ja siihen oman makuuhuoneen pöydälle on taitettu ruusunoksia tuoksumaan. Niin teki äitinikin. Ja mieheni. Hän saattoi yllättää minut illalla, kun laskin levolle. Jostakin oli ilmestynyt ruusunoksa vuoteeni viereen. Mielelläni vien itsekin kesävieraan sängyn ääreen ruusun. Harmi vain kun niin monet ovat allergisia näille kukkaistuoksuille tai siitepölylle.
Paikallisesta lehdestä luin, että ruusu on hyvän unen antaja yöpöydällä. Jos haluaa katsella kauniita unia, kannattaa toimia näin, sanoo tutkija Boris Stuck Mannheimin yliopistosta. Hän on ryhmänsä kanssa kokeillut mädän kananmunan ja ruusun vaikutteita uniin. Mädän haju teki unesta epämiellyttävän (tottakai, uh) ja taas ruusun tuoksu toi hellää tunteellisuutta uniin. Tästä lähtökohta ruusun tai yleensä hyvän tuoksun terapeuttisiin vaikutteihin. Pitäiskö kokeilla? En varmaan saisi untakaan mädän hajussa.
Tuoksut muistuttavat meitä myös menneestä, hyvinkin kaukaisista tapahtumista. Näin tutkailee Eeva Ruoff Tuoksujen puutarha-kirjassaan. Hm. Voi, voi, kun tekee taas mieli kirjaa!
Vielä edellisestä de Saint Exuperyn jutuista. Koin pienen yllätyksen, kun tartuin jälleen Harriet Hjortin kirjaan Parfyymi. Törmäsin Exuperyn perheeseen oitis hänenkin sivuillaan. Vähän ristiriitaista oli tieto siitä, että Antoine on lähtöjään Provencesta ja Consuelon kerrottiin asettuvan sinne Grassen kaupunkiin, Harriet kertoi, että Consuelo ja Antoinen äiti asuvat yhdessä linnassaan Caprin saarella. Ehkä silloin kun Harriet samoili Grassin kujia. Muistaakseni hän oli Grassessa vain vuoden verran.
Mutta nyt minä jään jännäämään ensimmäisten tuntemattomien ruusujeni kukintaa...
Ateenassakin kukkivat valkoiset ruusut (Nana Moskouri)...Tällä laululla haluan tukea Kreikkaa ja kreikkalaisia. Heillä ei ole helppoa, mutta maasta ja ihmisistä on hyvät muistot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!