maanantai 20. kesäkuuta 2011

Punalehtiruusu ja Aulangon puisto

Olin mukana Hämeen Pikku-Pyhiinvaellusretkellä neljä päivää. Vaelsimme noin 50 km rinkat selässä. Ihana ja monipuolinen retki! 



Ensimmäisen päivän tuttavuus oli punalehtiruusu ja Aulangon kaunis puisto. Varmaankin Hämeenlinnan seudun maisemallinen ja kulttuurinen ylpeys.

Punalehtiruusu ei ymmärtääkseni kasva luonnonvaraisena näin pohjoisessa, Keski-Euroopassa kylläkin, mutta Aulangon lehtometsiin se näytti villiintyneen sinne tänne.  Minulle se oli mukava tuttavuus, ja toivon sen saavani pihalleni. Tiedän nyt siitä yhtä ja toista.




Aulangon puistossa on myös ’ruusulaakso’, josta piti tulla Ruusulaakso, mutta nähtävästi rakennustyöt jäivät kesken. Kuulin, että taustalla on surullinen ja kaihoisa rakkaustarina. Eversti Hugo Standertskjöld joka innostui rakentamaan Aulangolta ostamaansa tilaa, oli rakastunut puolalaiseen neitoon, jota odotti tulevaksi Suomeen. Kerrotaan, että hän varustautui odotukseen niin intensiivisesti, että paviljongilla odotti aina shampanjapullo hänen saapumistaan.

Neito ei koskaan tullut. Ruusulaakson rakentaminenkin jäi kesken. Siis kamalan kaunista ja surullista.

Yhden ruusupensaan, kurttulehtiruusun löysin laaksosta veden ääreltä ja työn alla olevan paviljongin, jonka kunnostustöihin nähtävästi on tartuttu viime hetkillä. Moni hääpari odottaa sitä jo vihkipaikakseen, huomasin lehdistä. 



Valitettavasti minulla ei ollut mukana lapiota ruusunryöstöaikeisiin. Ja uhkarohkeata se olisi varmaan ollutkin. Rinkka selässä ja porukan monet silmäparit estivät moiset aikeet. Joten aion hankkia ruusun kunniakkaasti taimitarhasta.

Tässä youtuben filmissä on ollut hyvä kamera ja nuorten mieleinen musiikki. Kerrotaan kuitenkin että juuri nämä maisemat inspiroivat Sibeliusta säveltämään. Miksi ei muitakin.

5 kommenttia:

  1. Olisinpa lähtenyt mukaan! Ihanaa, että matka oli sinulle antoisa. Mökille mentäessä kävin Siipon puutarhalla Kalajoella. Siellä tahtoo aina innostua. Ihastuin kyynel-koivuun, se olisi tosi nätti myös sinun surukuusesi rinnalla. Oli vaan niin iso, että peräkärryllä pitää hakea. Ajattelin mökille järven rantaan istuttaa sen.

    VastaaPoista
  2. Itelläni on tuota punalehtiruusua.
    Ihastuin siihen yhen emännän pihalla ja hän antoi siitä taimen. Se on jotenkin erilainen ruusu noine tummine varsineen ja lehtineen, korkea ja pystykasvuinen. Sutjakka.
    Olemus melkeinpä komeampi kuin nuo vaatimattomat kukat sinänsä.
    Siellä se isän luona kukki myös nyt viikonloppuna.

    VastaaPoista
  3. Niinpä, se erottui metsässä violetinvihreine lehtineen ja pystyne olemuksineen. Nähtävästi se ei leviä pahalla lailla. Sitten erotin sen myös selvästi talojen pihoilta.

    VastaaPoista
  4. Juu, ei ole paha leviämään,
    kauniisti pysyy tontillaan,
    toisin kuin esim. kurttulehtiruusu,
    joka änkee tunkee juurilleen vahvana joka paikkaan :)

    Se Neidonruusu /kartanoruusu leviää myös,
    mutta onneksi niin,
    koska siten siitä saa helposti ystäville uusia taimia. Just vein kesän alussa pohjois-Savoon ystävälle muutamia alkuja.
    Meillä oli tosin auto täys taimia kirsikkapuista lähtien.
    On se mukavaa tää puutarhaharrastus =)
    Just se jakaminen.

    Pitäs tunnistaa nyt puutarhasta yks villiruusu sen kukkiessa, jotta onko se "mökin ruusu",
    metsäruusu vai mikä lieneekään.

    VastaaPoista
  5. Täällä minäkin kuljin heti noiden outojen pikkupuskien vierillä tiirailemassa. Mukava nähdä millaisia kukkia niihin tulee. Jännätään!

    VastaaPoista