maanantai 6. kesäkuuta 2011

Nöyryyttä, nöyryyttä tonttuseni!

Lueskelin tuossa Suomalaista Ruusukirjaa ja suomalaisesta ruusunkasvatuksesta yleensäkin. Kartanoissa ja luostareissa kasvatettiin ja jalostettiin monenlaista ruusua, kauneudeksi ja terveydeksi. Ruusuja tuotiin ulkomailta. Ja kyllä mökin asukkaatkin ottivat suojelukseensa metsistä löytyneitä villiruusuja, ehkä varkain juurakoita kartanoistakin. Voin vain kuvitella nuorikolleen lahjaksi tuomaa ruusuntainta rakkauden osoituksena. Kyllä varmasti suomalainen mökinpoikakin on sen osannut.

Jotenkin metsätonttu kulkee nyt pää kumarassa ja vähän alla päinkin metsän kätköistä pihamaallensa. Mitähän tässä on oikein tullut puhuttua ja luvattua! Entäs ne taidot ja tiedot sitten? Onko niitä?

 
Kulmat kurtussa selaan Suomen Ruususeuran nettisivuja. Huhhuh! Siellä on hirveästi sitä tietoa. Siellä on hirvittävästi ruusuja ja ohjeita. Siellä on aivan kamalan viisaita ruusuihmisiä! He työskentelevät mm. vanhojen Suomesta löydettyjen ruusujen suojelijana, keräävät niitä, nimeävät ja pyrkivät pitämään niiden aitoa kantaa. Siitä minä tykkään.

Mistä he ovat ruusutietonsa saaneet? Ei sitä yliopistossa opeteta. Ei ole ruusuinstituutioita, ei ruusutohtoreita eikä -maistereita. On tosin biologian tohtoreita ja monenlaista yleistä oppia biologiassa. Jokin siemen täytyy olla sydämen kätköissä sellaisilla, jotka ruusuun erikoistuvat, tutkivat ja opiskelevat sitä käytännön kautta. Ja siihen menee vuosikymmeniä. Jostakin hekin ovat aloittaneet. Aivan kuten metsätonttu nyt. Mutta kun tontun tukka on jo harmaa. Ja niska kumara. Ja voimatkin hakusalla. Voihan pukinparta!!! Olen pikkuisen myöhäisherännyt.

Suomen Ruususeuran mukana ritirinnan on työskennellyt Maatiaiset-yhdistys, joihin hieman olen jo tutustunutkin, Anne Paaloon mm. Ihan kuin olisi jo varpaat oven raossa. Siellähän tehdään mahtavan hyvää työtä vanhojen kasvien tunnistamisessa ja säilömisessä, kuten myös maatiaiseläinkannan suojelemisessa. Siitäkin minä tykkään.

Kurkkasin Ruususeuran sivuille ujosti kysellen. Miten sinne yhdistykseen voisi tulla mukaan että saisi Ruusulehteä kotiin? Ujostuttaa niin kummasti. HUOKAUS.


Vaasikukka vain, mutta rakas kukka oppilailta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti