Ruusuvahtini

Olen siirtänyt kauriini portaiden pielestä vähän väljempiin tiloihin. Aluksihan minä sidoin sen porraskaiteeseen Karhuvahdin viereen oppimaan talon tavoille, ja muutenkin sitä olisi pelottanut kaikki uusi aivan yksin. 

 Naapurin poika haki traktorilla minulle kauniin pöytäkivenkin tuohon tammen eteen. Jospa ruusutkin tuossa takana siitä tykkäisivät.

Kaikkea hassua mielikuvissani, mutta järkevä syy kaikkeen tuohon oli tuulet, jotka olivat välillä uhkaavia ja tuossa portaiden vieressä oli suojainen paikka. Nyt toin kauriini syvemmälle puutarhaani, onhan hän ruusutarhani tuleva kuningatar. (Tämä on siis vain mielikuvieni tuotetta, sillä metsäkauris on eläinsymbolini ollut lapsuudesta lähtien. Koska en itse taida ruusutarhan ylevyyttä enkä sen hallitsemista, on hauskaa kuvitella siihen juuri tuo lempeä ylväs metsäkauris.) Mutta edelleenkään en luota, että se olisi niin paljon ’kesyyntynyt’, että voisi ilman köyttä jättää. Joten sidoin sen nyt vuorostaan tammeen, jonka juurella asustaa kaksikin eri ruusulajia. Siinä kauriini on upean näköinen! Ja samalla se saa tutustua valtakuntaansa.

En ole tänä keväänä nähnyt kauriita, kuullut olen niistä kylläkin. Ovat jopa auton alle jääneet ja autoakin ruhjoneet. Jotenkin tuntuu surulliselta, että ne on ’istutettu’ ja niitä syötetään vain ja ainoastaan metsästyksen vuoksi.

Kävin netissä penkomassa, miten niiden kanta ja metsästysluvat ovat. Löysin tällaista tämän seudun metsästysseuran sivuilta: Metsäkauris 1.9.2010 - 31.1.2011. Kauriin metsästettäviä määriä ei ole kiintiöity. Yksi henkilö saa ampua vain yhden eläimen. Ampujan tehtävänä on ilmoittaa saaliinsa Oulun Riistanhoitopiirille.

Huoliakin heillä on. Ilves on vaanimassa ’Ruusutarhan kuningatarta’. – Kauriskanta ehdittiin saada kohtalaisen hyväksi 20 vuotta jatkuneen ruokinnan avulla. Niin pitkäkestoinen ruokkiminen ei ole mikään pikkujuttu. Sitten tulee petoeläin, joka saa rauhassa tappaa vaikka kaikki kauriit, eikä kenelläkään ole nokan koputtamista. On tämä ristiriitainen tilanne.

Ja sitten löysin uutisen, että niitä onkin ihan kiusaksi asti! - Metsäkauriskanta kasvaa nopeaan tahtiin Oulun riistanhoitopiirin alueella. Petotutkimuksessa käytetyn minimikanta-arvion mukaan Oulun riistanhoitopiirin alueella on noin 2 000 metsäkaurista.

Ne ovat kiusana jopa mansikkamailla! - Metsäkauriit ovat Etelä-Suomessa verottaneet mansikkaviljelmiä. "Ne syö mansikantaimet kokonaan. Eivät pelkästään lehtiä tai marjoja, vaan todella koko taimen."

Voin vain kuvitella noita herkkusuita! Eläimetkin kaipaavat vaihtelua ruokavalioonsa. Yhdestä asiasta olen pikkuisen vahingoniloinen. Kerrotaan, että metsäkauriita on vaikeampi metsästää kuin hirviä. Kuitenkin viime vuonna niitä on kaadettu melkein 3000, jopa 39 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Minulla ei ole vihannesmaata, ei edes perunamaata saatikka mansikkamaata. Yksi pieni penkki on, että saan aamulla kyykähtää maistamaan aivan tuoretta mansikkaa. Ja suojan alla vanhassa perunalaatikossa on vähän salaattia ja tilliä. Joten kauris saisi ihan rauhassa tulla vaeltamaan näille tiluksille, enkä olisi moksiskaan.

Odottelen tätä ylhäisyyttä saapuvaksi. Sillä aikaa kesyttelen tuota tammeen sidottua ja katselen tuleeko ruusunalkuihin kukannuppuja.
Tästä varmaan kauriini tykkäisi, Kesäillan idylli kanteleella!