Melkein olen polun tallannut tuohon kivikkoni eteen, mihin istutin Palkin aution tuvan pihalta ’ryöstämääni’ ruusua.
Olen tutkinut vartta, silmuja, piikkejä, lehtiä ja nuppuja. TÄNÄÄN AUKENI KUKKA! Se ei ollut kerrottu, kuten muistelin, vaan viisilehtisenä avoimen sulopunaisena se hymyili minulle koko naamallaan kultaisen keltaisine heteineen ja emikeskuksineen.
Kamala, että minä olen monisanainen! Siitä olen saanut syytöksiä suorastaan. Tai voiko sellainen olla kehuttavaa? :(
Totta kai valokuvasin sitä. Ja sitten kirjojen kimppuun, joita minulle on jo kertynyt pieni torni. Mitä, mikä?!
Aloitin tunnistamisen METSÄRUUSUsta:
Kanelinruskea varsi (siitä latinan nimi rosa cinnamomea tai majalis)? - Kyllä.
Juuriversoja? - Kyllä, paljon siellä autiotuvan pihalla.
Varren piikit sekä neulasmaisia että käyriä. - Kyllä. Paitsi piikit ovat hyvin pieniä.
Kukkaperä kalju? - Kyllä.
Lehdet tummahkon vihreitä, kuten kuvissa näkyy. - Ei, vaalean vihreitä.
Kukka kauniin aniliininpunainen? 5 lehteä? - Kyllä. Ei mitään vaaleaa keskellä.
Heteet ruskehtavia, kuten kuvissa. - Ei, vaan vaaleankeltaiset.
Lehdykät tiheäkarvaisia? HÄH? LEHDYKKÄ? KARVAISIA? - ?!
Tämä viimeinen tunniste teetti töitä! Juoksin ulos ja hain lehteä. Juoksin toisenkin kerran ulos ja hain lisää lehtiä. Piti vielä tarkistaa googlesta, mitä se lehdykkä olikaan. Ja tiirasin ja tirristin, enkä minä mitään karvoja löytänyt! Mitä kummaa se voisi tarkoittaa?
Sitten pengoin ja etsin käsiini suurennuslasin. Sen kanssa tähtäsin ja etsin karvoja. Olin jotakin karvaa näkevinänikin. Ja ystävänikin tiirasi ja sanoi, ettei hän mitään karvoja löytänyt. Naurettiin.
Pitäisikö olla mikroskooppikin tässä vielä?
Sitten aloin epäillä tätä lajia. Löysin erääksi mahdollisuudeksi MARIAN RUUSUN . Kuitenkin tämä ruusu on ollut sen omalla kotipihallaan varmaan jo kolmen sukupolven ajan. Sehän voi olla mistä hyvänsä. Se voi olla metsästä, mutta se voi olla kotoisin myös jostain toiselta pihalta. Tietenkin päädyin Suomen Ruususeuran sivustoille, josta löysin kolmannen mahdollisuuden, että se voisi olla vanha PIHARUUSU. Mutta tunnen todella olevani jo nyt eksyksissä. Tiedän, että löydän ruususta lisää kun odotan sen kiulukka-aikaa…
Lisään tähän suoraan Palmenin tunnistussivun tuolta Suomen Ruususeuralta, jossa on monta hyvää vinkkiä.
Lisään tähän suoraan Palmenin tunnistussivun tuolta Suomen Ruususeuralta, jossa on monta hyvää vinkkiä.
Onko sitten niinkään tärkeää tunnistaa ruusu? Eikö riitä, että se on kaunis. Ja se on tullut minun kotiini? Valloittakoon vaikka koko pihan! Senhän se voi tehdäkin, jollen hoida, kasvata ja kurita sitä.
Ps. Tänä aamuna kiiruhdin ruusuni luo. Ja sen heteet olivat muuttuneet ruskehtaviksi. Joten tunnistaminen kallistuu metsäruusun puolelle. Seuraan kiulukoitten tuloa. Sitten näkee paremmin.
Metsäruusu se taitaa se meidänkin puutarhan villikko olla. Ollut siellä iät ajat lapsuudesta asti korkean kuusiaidan suojissa. Niittelin heinää sieltä eilen ja ja pieniä alkuja siellä täällä sai varoa. Levinnyt, villiintynyt kaikessa rauhassa puutarhan reinamilla. Sopii metsäruusulle, luonnollisuus.
VastaaPoistaTää paripiikkisyys sillä ainakin oli ja tuo kukka samannäkönen kuin sinunkin ruususssa.
"Metsäruusulle on ominaista parittaiset piikit kukkivan haaran nivelissä."
Tosiaan, juoksin heti katsomaan. Ja onhan siellä piikit parittain oksan kummallakin puolella. Mutta löydätkös sinä KARVOJA lehdyköistä. Jos oikein tiiraa suurennuslasin kanssa, niin joku haiven voi löytyä. Tai sitten näköni on pettävää.
VastaaPoistaAntaa siis kasvaa Palkin metsäruusun. Taitaa Kuppari-Maijan ruusu olla samaa sorttia. Joka tapauksessa sekin on elossa ja vierekkäin ovat. Viihtyvät.