torstai 9. kesäkuuta 2011

Tove Jansson avasi sydämensä minulle!!!

Heti piti tulla tänne riemuitsemaan! Ensimmäinen ruusuni kukkii!

Huomaa, että avoimen kukan löysin aamupäivällä kovasta helteestä. Hassusti sen lehdet käpristyivät ulos päin. Ne oikeni, kun toin kukan varjoon ja viileämpään paikkaan.

Ja minusta on jännittävä löytää erilaisia näkökulmia ruusuihinkin. Kaunis se on takaakin päin!

Tässä jo vähän huoahtaneena, kun pääsi viileämpään

Työtoverini toivat minulle pimpinellaruusuihin kuuluvan ruusun, jonka nykyinen nimi on Tove Jansson. Muumimammajen ja muumipappojen ruusu!!! Sekös se eräässä muumimukissakin lienee? Kukat ovatkin keltaisia, tarkistin...

Ruusu tuotiin minulle hyvässä purkissa ja nuppuja täynnä. Joten en raskinut sitä heti maahan laittaa, jos vaikka loukkaantuu. Annoin sen olla rauhassa purkissansa. Kastelin ja välillä varjoon sitä siirtelin. 

Tänä aamuna se oli aukaissut sydämensä! Ja hymyili koko naamallaan minulle niin että henkäisin! Tuijotin sen samenttimaista tummanpunaista hametta ja kullanhohtoista sydäntä. Oi kuinka kaunis ruusu! Valokuvasin sitä, mutta en saanut sitä tummaa samettimaisuutta ruusuuni. Pitäisi osata käyttää jotain suodatinta, mitä sitäkin on kamerassani, mutta en muista mistä sen esiin saa. Joka tapauksessa, tässä erään suuren suomalaisen kirjailijan ja rohkean naisen kunniaksi nimetty ruusu. 

Tämän ruusun kansainvälinen nimi on kuitenkin Miriam Makeba eli Miriam. Ja aivan oikein omistettun hänellekin. Kaksi suurta naista!!! 

Tarhapimpinellaruusut, Spinossisima-ryhmä...mitä nimiä. Tässä linkki, jossa on parempi kuva kuin mitä minä otin. Tämän ruusun pitäisi hyvin menestyä tälläkin alueella. Kiitos kollegoilleni!

En tiedä mitä spinossima tarkoittanee, mutta mieleeni tulee lempifilosofini Spinoza, joka eli kuten opetti ja jolle luonto oli sama kuin Jumala. Sen vuoksi hänet kirottiin katolisesta kirkosta ja jätettiin ilman perintöä. Hän taisteli kuitenkin oikeuksiensa puolesta ja voitti. Samaisena yönä hän sitoi pienen omaisuutensa nyyttiin, kirjoitti kirjeen sukulaisille pöydälle kertoen, ettei hän mitään halunnut muuta kuin osoittaa oikeuden. Näin hän jätti kaiken ja elätti itsensä silmälaseja hiomalla, josta pölystä hän sai keuhkovian johon kuoli. Kuitenkin hän 'yhä elää', yhä siteerataan ja tutkitaan hänen ajatuksiaan ja kirjallisuuttaan. Enpä tiedä nyt miten tämä liittynee ruusuun, mutta tulipahan mieleen ja kerrottua tämäkin tarina. Joten otan tämän ruusun mukaan myös yhden miehen, suuren miehen.

Kävin työntämässä nenäni ruusun keskelle ja hento kaunis tuoksu siitä tuli. Kunpa nyt osaisin istuttaa ruusun oikeaan paikkaan, kauniisti ja hoitaa sitä hyvin. Mutta ensin annan sen kukkia ihan rauhassa.

Ja ruusun itsensä kunniaksi, tottakai kuuntelemme Miriam Makebaa! Tässä vähän hänen elämästään. Mitä yhteistä on Muumi-Mammalla ja Mamma Afrikalla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti