tiistai 21. kesäkuuta 2011

Talsia 20 kilometriä Lepaan ruusujen luo

 
Seuraavana vaelluspäivänä talsimme tosiaan auringon paahteessa 20 km:n matkan, jonka varrella tutustuimme Pyhän Ristin tiehen ja Hattulan vanhaan pyhiinvaelluskirkkoon.

Ja teiden varsilla minä jututtelin ruusuja, matkatoverieni ohessa. E-Suomessa kukkivat jo kurttulehtiruusut vanhoissa pihoissa, polujen ja teiden varsilla. Tämä vähän röyhkeä ruusu on levittäytynyt joka puolelle Suomen maisemia. Se tarttuu ahneesti  kaikkeen tilaan, jopa hiekkarannoille. Mutta kaunis se silti on. Välillä piti taittaa tuo tuoksuva kukkanen sieraimiani sivelemään. Myös juhannusruusut kukkivat viikon verran varaslähdössä ja monet muutkin ruusut, joita pihoihin kurkistelin.

Jos en olisi ollut niin pökkyrässä pitkästä vaelluksesta ja jalkani väsyneet, olisin päätepisteessä aivan vauhkoontunut ja juossut pitkin kartanoa. Hyvä kun pääsin yösijaani ja pystyin laskemaan rinkkani selästä. Saavuimme nimittäin Lepaan Puutarhaoppilaitokseen, mikä sijaitsi vanhan Lepaan kartanon maisemissa. Nyt tuo alue käsitti kilometreittäin puutarhaa, kasvihuoneita, toimistoa ja oppilaiden asuinrakennuksia.



Eipä silti. Kun pääsin suihkuun ja levähtämään, olin valmis etsimään puutarhan ruusut käsiini. Tosin puutarhan komistuksina kukkivat kymmenien lajien pionit ja muut kaunottaret. Kauniita, mutta eivät nyt olleet kiinnostukseni lähteitä. Ruusupensaat olivatkin vasta heräämässä kukoistukseensa. Enkä nyt niitä kummemmin opiskellut, en kirjoitellut nimiä ylös, enkä opetellut niitä. Pelkästään vain katselin ja nautiskelin. Kuljin puutarhassa porukan huutelujen mukaan, sillä muuten olisin voinut vaikka eksyä. Ja eksyä suureen puistoon väsyneillä jaloilla ei ollut perin houkuttelevaa.

Mutta AH, niin kaunista kaikkialla!

Lauloimme yhdessä moneen otteeseen, mutta annettakoon nyt tila 'Pilgrims' Hymn and Bach'.,Pyhiinvaeltajan Hymni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti