Kun piru viulullaan tanssitti piiriä

Tiistaipäivä oli edelleen lämmin ja aurinkoinen. Täytimme repun eväillä jälleen ja nyt lähdimme kiipeämään Hårgavuorelle. Hårga on kylä tässä naapurustossa.'Vuoret' täällä (200-400 m korkeita) ovat vähän toisin kuin koto-Suomessa kivirakalla varustetut. Täällä ne ovat kallioisia, varsinkin tuolla huipulla. Ja Hårgavuoren huipulla on aivan erikoinen tasainen paikka.

Siihen liittyy verta hyytävä tarina, jonka aion kertoa nyt.

Erääseen taloon Hårgavuoren juurella oli kirkonmenojen aikaan kokoontunut joukko nuoria istumaan ja miettimään mitä tehdä. Juuri kun kirkonkellot kylällä soivat, oveen koputettiin ja sisään astui ilosilmäinen mies viulu kädessä. Nuoret ihastuivat tulijaan, antoivat ruokaa ja pyysivät sitten häntä soittamaan. Jos vaikka piiriä tanssittaisiin.

Mies aloitti kaihoisilla valssin sävelmillä, kiihdytti sitten jousensa vilkkaampaan rytmiin ja nuoret aloittivat piiritanssin. Oi kun se oli mukavaa! Soittaja kiihdytti viulunsa pontta ja nuoret jatkoivat iloista tanssiaan. Kun tuvassa tuli kuuma, joku ehdotti, että mentäisiin ulos jatkamaan tanssimista. Joku avasi oven ja johdatti soittajan ovesta ulos muut tullen piirissä perässä.

Silloin viimeinen piirissä oleva tanssija huomasi soittajan lahkeiden alta vilkkuvat pukinsorkat, kauhistui, yritti temmata itsensä irti, mutta ei päässyt muuten kuin puukkonsa iskemällä tuvan pöytään, josta piti kiinni. Kauhistuneena nuorukainen jäi katsomaan tuvan ikkunasta, kun nuoret jatkoivat tanssiaan, jota eivät voineet lopettaa. Ja 'piru' joksi mies tunnisti soittajan jatkoi vain yhä kiivaampaa soittoaan. Vaikka nuorukainen yritti huutaa varoituksia tanssijoille, he eivät sitä huomanneet.He olivat lumottuja viulun soinnista. Viulunsoittaja lähti viemään tanssijoita tahdillaan ylös Hårgavuorelle kallioista polkua. Ylös vuorelle tanssivat nuoret ja viulu soi. Nuorukainen seurasi heitä ja katsoi mitä tapahtuu.

Vihdoin tultiin vuoren laelle, jossa oli paljas kallio antamassa tanssille tilaa. Siinä tanssi piiri taianomaisen musiikin tahdissa siitä niin lumoutuneena, etteivät muuta voineet. Siitä pelastunut nuorukainen katseli kun tanssijoilta alkoi häipyä jalkaterät, pikkuhiljaa koko jalat, alavartalo, ylävartalo ja enää päät pyörivät kalliolla. Kunnes nekin häipyivät. Silloin häipyi viulunsoittajakin.

Mutta kallioon jäi piirin poljennosta syvä ura. Ja se on vieläkin näkyvillä Hårgavuoren laella. Nyt se on kylläkin sammeleen peittämä, mutta vielä muutama vuosi sitten se näkyi hyvin.

Tämä tarina on esillä Hårgavuoren mökin seinällä, josta sen kuvasin. Siinä se tarina on vielä kamalampi kuin se, jonka olen kuullut ja jonka tässä kerroin. Suurentamalla kuvaa senkin voi ruotsinkielen taitoinen lukea. 

Mökin seinällä on myös tarinaa kuvaava maalaus. Siis kamalaa!! Mutta tästä tarinasta syntyi myös jotakin aivan hurjan loistavaa, loistoa kuin itse Ljusna-joki, sillä yhtä voimakkaana 'se' lähti virtaamaan. Siitä kerron seuraavassa kirjeessäni.

Ja tässä vielä tuo kuuluisa Hårgalåten (balladi tarinasta).