Joulu lähestyy hirmuista vauhtia. En tahdo ehtiä runojen perään. Saatikka luukkua kuvaamaan. Luukku 16 toi esiin itse Sissin eli Elisabethin talvikamppeissaan. Varmaankin lähdössä ulos kävelylle.
Edelleen etsin tanskalaisia runoja ja runoilijoita. Löydän niitä siitä ainoasta kirjasta, missä näitä on suomennettu; Tämä ei ole fiktiota, pohjoismaista nykyrunoutta, toimittaneet Oscar Rossi ja Tiia Stranden.
Vuorossa pari naisrunoilijaa. Tässä Mette Moestrup. Hänet esitellään erilaisten kokeilumuotojen esittäjänä. Kirjailija ja runoilija on syntynyt 1969 Århusissa. Mutta otatko tuosta nyt selvää? Luen häntä esittelevästä osiosta näin: Moestrup käyttää kokeellisia muotoja, erityisesti (ei kirjallisia) passisteja ja (manipuloituja) "readymadeja", joilla hän dramatisoi ja formalisoi yhteiskuntakriittisesti teennäisen keskeisminän ulkopuolella. Keskeisminä? En ymmärrä. Mutta etsin runon, josta jotakin voisin ymmärtää. Tämä on loppuosa pitkästä runosarjasta: Primitiivistä, privaattia, Fragmentteja vapaasti adglernegin pohjalta,
Joulukuu, 2005
Mette Moestrup
Yksi tai toinen. Hahmo, jota ei voinut yhdistää kasvoihin,
mutta jonka tunnisti tavasta liikkua. Lapsi, jonka nimi on
Carmen Tove, laihduttaa. Rasva on ajatuksetonta.
Aivot. Mitä sinä ajattelet - minä ajattelen kaikkea muuta.
Lapaluu, miten se tulee esiin. Kaikesta huolimatta
turvallinen virtsanhaju yleisessä vessassa.
Käännös Jyrki Kiiskinen
Todetun ulkopuolellakin tapahtuu jotain joka tapahtuu. Turvallinen hyljeksitty löytää sekin tiensä.
VastaaPoista