Runollinen joulukalenteri 24.12.2023

Toivon todella Hyvää ja Rauhallista Joulunaikaa kaikille! Tähän päivään sopivat enkelit suojelemaan meitä kaikkia. Taivaiset enkelit ovat Rudolf Koivun ja kuusen juurella olevat Martta Wendelinin taitoa ja tyyneyttä, Paletin korttituotantoa molemmat.

Suomalaisista runoilijoista haluan esitellä tähän loppuun presidenttimme puolison Jenni Haukion, jonka elämä muuttuu toiseksi, kun presidentti tulee vaihtumaan. Kerron vähän hänen kirjallisesta elämästään. Jo opiskeluaikoina häntä kiinnosti kirjallisuus ja hän oli mukana Grupo Kapustarinta-nimisessä runoryhmässä. Hän oli perustajajäsenenä Kapustarinta ry:ssä ja kirjallisuuslehti Lumoojassa. Häneltä on julkaistu kolme omaa runoteosta.  

Ja koska silakka ja kalat kuuluvat suomalaiseen jouluun ja kalleutensa vuoksi ovat nyt arvoravintoa, liitän tähän sitäkin läheltä koskevan runon.

Ja he halusivat omistaa täällä kaiken:

purjehtija meren, ornitologi linnut,

kalastaja luodot, suntit ja laiturinnokat

ja he puhuivat hartaasti kuin saarnastuolista,

ja tiesivät kaiken

veneväylistä, kareista, veden korkeudesta syksyisin, 

lintujen latinankielisistä nimistä, lajimäärityksistä

ja vuosisataisista perimäaikoista

he tunsivat saariston koko

tieteellisesti syvimmän olemuksen mittoineen 

ja määreineen

mutta minä en halunnut omistaa täällä mitään,

opiskella kokijaksi, näkijäksi tai tietäjäksi,

tahdoin osaksi

veneiden kansilta ja kiikarilinssien läpi havannoitavaa

kokonaisuutta

heittäytyä merelle

yötuulen irti repäisemien kaislojen vanavedessä.

 

Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä,

 

avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten

luotojen takaa,

 

vasemmmalle jää tyrniä kasvava saunaranta

ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse

 

kuulette minun sanovan;

sirotelkaa minut juuri tänne. 

 

Jenni Haukio, Sinä kuulet sen soiton, Savukeidas Turku 2009

Runollinen joulukalenteri 23.12.2023

Lähestyn kortteineni koto-Suomea. Marja-Liisa Pitkäranta on tästäkin aiheesta tehnyt kortin, varmaan useampiakin, hymyilevä perhe ja viljantähkiä suomalaisittain. Toisen kortin on maalannut Leena Koskimäki ja tästä tykkään, se on herttaisen maalauksellinen.

Turkissakin viivähdän ja harmittelen, kun minulla on vain yksi turkkilaista runoutta esittelevä kirja, aika modernikin. Siellä silmäni melkeinpä intuitiivisesti iski runoilijaan nimeltä Ahmet Telli. Hän kouluttautui peruskoulun opettajaksi, politisoinnin vuoksi erotettiin virasta ja tuomittiin vankeuteen vuonna 1986. Voimme arvata syyn. Hän kuitenkin kirjoitti paljon, toimi arvostelijana ja kustannus-toimittajana. Hänelle palautettiin opettajan virka vuonna 1995 ja hän jatkoi runoilijauraansa. Tämä runo sopii oivallisesti minunkin runomatkaani ja niihin tuhansiin löytämääni runoihin pitkin Aasiaa.

Syntyvät matkalla suuret rakkaudet

vain seikkailulle alttiit osaavat heittäytyä

heidän kätensä ovat maailmanlopun kaulalla

lajinsa viimeiset, muutamat hassut, uhanalaiset

heidän taivaansa ei osoitteita tunne

ainut turvapaikka on rakkaus

mutta toisille on maailma neliskanttinen

kuin pilkkaisivat kuolemaa, voi luoja

mutta he, siis he, löytävät sieltä mistä heitä etsitään

kertaakaan eivät ole pettäneet elämää

mikä onkaan se vakavan levoton hevosenharja

joka heissä puolelta toiselle heittelehtii

niin tarkasti viritetty

tähän elämäksi kutsumaamme meteliin

             ... Kuin ilkikuriset lapset, modernia turkkilaista runoutta, Palladium kirjat, 2010

             suomentanut Riitta Cankocak

Runollinen joulukalenteri 22.12.2023

(1207, Afganisan -1273,Turkki) Suomalaisia Paperitaiteen kortteja, ei sen enempää näistä. Joulun juhla lähestyy.

 

Afganistanin huoli on viime vuosina ollut usean sydämellä, sitten tuli Ukraina ja nyt Gasa ja Israel. Ja monen muun maan ja kansan hätä, joista vähemmän puhutaan.

Minulla oli säilössä yksi Rumin (1207, Afganistan -1273, Persia, Turkki) runo, jonka olen jostakin napannut. Hän oli Afganistanista kotoisin, mutta asui myöhemmin monessa maassa. 

Jokaisesta sydämestä avautuu ikkuna muihin sydämiin.

Ne eivät ole erillään kuten kaksi ruumista.

Samoin kuin kaksi lamppua on erillään,

niiden valo yhdistyy yhdeksi ainoaksi säteeksi.

 

                                      Jalaluddin Rumi, Masnavi

Runollinen joulukalenteri 21.12.2023

Olen saanut silloin tällöin kortteja myös ulkomailta. Vasemmalla tyylitelty amerikkalainen kortti. Olin nuorena kirjeenvaihdossa erään Carolynen kanssa, taisi olla muitakin. 1960-luvulla oli muotia etsiä kirjeenvaihtotovereita, niitä oli Japanista, Ruotsista ja Englannista. Se oli jännää! Oikealla on kortti serkultani, joka asui vuosikymmenet Sveitsissä, sittemmin muuttanut Suomeen. Näin he tulevat takaisin.

 

Intiasta takaisin vanhaan Persiaan. Hafez runoilee rakkauden tuskasta ja toivosta.

Älä kysy!

 

Kärsin rakkauden tuskaa.

Kuinka paljon?

             Älä kysy!

Olen maistanut eron myrkkyä.

Kuinka syvään?

             Älä kysy!

 

Olen kiertänyt maailmaa

löytänyt rakkaani. 

Kenet?

           Älä kysy!

 

Hänen ovensa edessä

virtaavat kyyneleeni.

Kuinka usein?

            Älä kysy!

 

                       Hafez, Ruusu ja satakieli, suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, Basam Books, 2013

 

Runollinen joulukalenteri 20.12.2023

Pikkuisen minua risoo Jeesus-korteissa esiin tuotu makeus, epätodellisuus ja sadunomaisuus. Niissä näkyy vuosikymmenten tyyli. Se voisi olla oiva tutkimusalue jollekin. Kun vertaa tunnelmaa joihinkin ikivanhoihin kortteihin, ne ovat todellisempia. Toki kuvissa haluttiin tuoda esiin puhtaus, viattomuus ja kauneus, mutta millaista se todellisuudessa olisi tallitunnelmissa ja matkalaisten yksinkertaisissa vaatteissa? Neitsyt-Marian vaatetus on usein valkoista ja sinistä.

 

Joulu on lähellä. Tuli kiire matkata runollisista maista kotia kohden. Pistäydyn vielä Intiassa Tagoren runomaisemissa, rakkaudessa.

12.

Tiedän kyllä, että tämä on sinun rakkauttasi, oi sydämeni 

rakastettu - tämä kultainen valo joka tanssii lehdillä, nämä

joutilaat pilvet jotka purjehtivat taivaalla, tämä tuulenhenki

joka hyväilee otsaani.

     Aamun valo on tulvinut silmiini - se on sinun viestisi

minulle. Kasvosi ovat kumartuneet puoleeni, katsot silmiini

ja sydämeni tuntee sinun kosketuksesi.  

                        Rabindranath Tagore, Gitanjali, Basan Books Oy, 2013

 https://yle.fi/a/74-20064886

Runollinen joulukalenteri 19.12.2023

Pablo Picasso (1881-1973) Espanja, on tunnettu taidemaalari. En siitä sen enempää. Nämä kortit ovat tarttuneet käteeni jostain taidemuseosta (Barcelona?) herkkyytensä vuoksi, enkä niitä ole edes raskinut lähettää kenellekään. Näkisin, että ensimmäisessä kuvassa on köyhä ja ehkä sureva äiti lapsi lohtunaan ja toisessa kuvassa vauraammassa olosuhteessa elävä äiti ja lapsi. Värisävyt puhuttelevat.

 

Tilasin jo runolipun Intiaan, kun suuri mestari Laotse otti minua takin liepeestä kiinni ja halusi jakaa viisauksiaan. Laotse (Kiina 600-luku eKr) tunnetaan taolaisuuden perustajana. Tämän viisaan miehen (=Laotse) maine oli laajalle levinnyt, mm. Konfutse (konfutsealaisuuden perustaja) teki pitkän matkan tavatakseen hänet. Taolainen filosofia on naturalistis-mystinen elämänfilosofia, joka korostaa ihmisen yhteyttä luontoon ja kaikkeuteen. Se on ollut suosittua eri aikakausina mm. Ming-dynastian aikana (1368–1644) taolaisuus oli hallitsijoiden suosiossa. Miksi siis en pysähtyisi Laotsen ajatusten kohdalle?

Sopisiko tämä tähän maailmantilaan?

39.

 

Ellei taivas olisi kirkas, se voisi haljeta.

Ellei maa olisi vankka, se voisi järkkyä.

Elleivät henget olisi sielukkaita, ne voisivat väsyä.

Elleivät elävät synnyttäisi jatkuvasti uutta, ne häviäisivät.

Elleivät kuninkaat ja ruhtinaat saisi maailmaa järjestykseen,

he voisivat kadottaa valtansa.

 

        Laotse, Salaisuuksien tie, Kustannusosakeyhtiö Sammakko, paino As Pakett, Tallinna 2013

        suomennos kiinankielestä Toivo Koskikallio

Runollinen joulukalenteri 18.12.2023

Esillä vanhoja suomalaisia joulukortteja. Vasemmalla taidetta ilman käsiä, R. Toivanen. Tämä taito on ollut ihailtava ja hämmästyttävä taidelaji. Kaunis maalaus nytkin. Oikealla oleva kortti, hämyisä ja tunnelmallinen pehmeydeltään on tosi vanha kortti. Siitä ei ole kertomassa muu kuin kellastunut pahvi ja vanhan oloinen käsiala ja rouvittelu. Ennen kortteihin laitettiin aina 'titteli'. Milloinkahan sekin on jäänyt pois?

 

On jo ikävä kaukaista kotimaatani. Palaan takaisin päin. Kiinaan! Rakkautta, rakkautta! Olisikohan tämän runon tekijä nainen?

Shih-runoja

LEUTONA TULEE RAIKAS TUULI

Leutona tulee raikas tuuli,

henkäilee ohueen puserooni;

vihreä hameeni on kuin kevään ruoho,

jonka koillispuuska

                    puhaltaa levälleen.

Aamulla nousin sillalle

hameeni helmoja nostellen; odotin häntä,

                    joka on mielessäni aina.

Vieläkö sinä pidät valasi

tämän kirkkaan auringon alla?

                                            Pentti Nieminen, Sinusta erossa, Otava 2005

Runollinen joulukalenteri 17.12.2023

Voisin kiinnostua ikoni-maalauksestakin ja sen munatemperasta. Uskon, että tarkka aihe, sen värit ja muodot olisivat hyvää meditaatiota. Ikonikortissa (vasemmalla) on Sinikka Koskisen maalaama Hellyyden Jumaläiti. Oikealla oleva kortti on lähetetty Uudesta Valamosta, leima takana ja tekstinä Jumalansynnyttäjän Valamolaisen Ikonin juhla 7.elokuuta ja leimassa vuosi 1990. Tietoja näistä en ala enempää penkomaan, mutta tässä ihailtavaksi. Näistä teoksista henkii pyhyys ja rauha.

Vielä viivyn Japanissa nauttien seremoniallisen teehetken. Ja hymähtelen japanilaiselle huumorille. Runo nimittäin lausutaan juuri kuin minulle!

Shimada No Tadaomi

Tukkaa pestessä

Katson kampaa, katson vettä, katson irronneita

                                                  hiuksiani.

Vanhuus ja nuoruus - kaukana toisistaan,

                                                  yhtäaikaa mahdottomat.

Älkää huomautelko, että tukkani ohenee

                                                  päivä päivältä,

vaan katsokaa, miten poikieni parrat 

                                                  tuuheutuvat päivä päivältä.

 

                                Tuomas Anhava, sateen ääni sillalla, Otava 2007

Runollinen joulukalenteri 16.12.2023

Näissä korteissa ei ole mitään tietoa, missä ne ovat painetut tai kuka ne on maalannut, mutta varmaan ostettu paikallisista kaupoista. Näistä korteista tulee ilmi uteliaisuus. Miksi majatalon tallista kuului lapsen itkua? Kaikki vauvat itkevät, ja se koskettaa kaikkia lähellä olevia. Jeesus-lasta ovat kerääntyneet ihmettelemään eläimet, toisessa kortissa lähellä olevat ihmiset, lammaspaimenet ehkä. Voi ihme että tämä aihe on inspiroinut tekemään kuvia!

Edelleen japanilaista runoutta, ei enää haikuja eikä tankoja vaan vähän pitempää runoutta, tässä runoilijana Sawani Takako:

Talvi

Nurmelle putoilee pehmeästi lunta.

Syntymäkyläni, oi pieni soittorasia,

kun ravistan sinua, sinä aina kuiskaat

hienoiset salaisuutesi, keveät kuin lapsen uni...

Miten olisin voinut arvata, että rakkauteni

niin kauas kantautuisi?

Oi miten olisin tiennyt odottaa, että sieltä,

entisen kotini lieden seutuvilta, tapaan kaiun

jäisesti putoilemasta, lakkaamatta?

Valkeaa, tottelevaista, hyvin hiljaista lunta

kinostuu paksulti syntymäkyläni ylle. 

                Tuomas Anhava, Sateen ääni sillalla, Otava 2007

Runollinen joulukalenteri 15.12.2023

Kuinkahan paljon Suomessa on painatusfirmoja? Luulen, että aika paljon. Tässä on Paperitaiteen kortti ja Siilin Taiteen kortti. En nyt lähde penkomaan näiden tietoja, muuten vaan kurkin korttien taakse. Taiteilijoiden nimiä en löydä. Kauniita kultakoristeisia kortteja, joissa tuutulaulua ja enkelten musiikkia.

 Nyt on vuorossa Japanin runomaailmaa. Siinä on toiminut oivana kääntäjänä Tuomas Anhava (1927-2001). Anhava oli kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, mutta hän ei osannut japania, vaan runot suomeksi ovat lähtöisin englannin-, saksan-, ja ranskankielen käännöksistä. 

Japanista on tuttuja 'haiku- ja tankarunot', ja niiden rytmiä ovat monet suomalaisetkin runoilijat käyttäneet. Tanka tarkoittaa lyhyttä runoa. Suomen kielessä tanka jaetaan viiteen tavukappaleeseen, jolloin runon rytmi on 5-7-5-7-7. Tässä eräs japanista suomen kielelle käännetty tankaruno:

 

 Yuge Shinno

 

Kuin suurten laivain

keinunta ankkurissa

voimani vihdoin 

rakkaus ihmislapseen

vei minulta kokonaan

 

Haiku on japanilainen, kolmisäkeinen runo, jossa on kaikkiaan 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi siten, että niitä on ensin 5, sitten 7 ja lopuksi 5. Haikujen aiheet kumpuavat useimmiten luonnosta, ja ne ovat eräänlaisia mietelauseita. Tässä yksi niistä.

Joso 

Talvikuutamossa

kulkukissa livahtaa

tiehensä seinän vieritse.

                Sateen ääni sillalla, Otava, 2007, Tuomas Anhava

Runollinen joulukalenteri 14.12. 2023

Suomalaisia kortteja, oletan. Kortti kuvanee Jeesusta ja Mariaa, mutta yhtä hyvin nämä voisivat kuvata  kaikkia äitejä ja vastasyntyneitä. Rauhaa heille kautta maailman toivon! Toisen kortin takana lukee Anki (oikealla), jonka lähdettä en löytänyt ja toisessa PR (vasemmalla). Tarkoittaisiko tuo painokeskus Pro-Print Oy:tä? Ihmettelenkin, miten painatusala valitsee korttinsa, keneltä pääsee kortti painatukseen? Taidettahan sekin kaikki on. Kortithan eivät olleet näiden blogi-sivujen tärkein aihe, jopa sivuaihe, mutta tämänkin sivun koristeet kutkuttivat uteliaisuuttani.

 

Kiina on suuri maa, viivyn siellä vielä. Pertti Nieminen on näköjään paljon kääntänyt kiinalaista runoutta, joten kiitos hänelle. Näin saamme tutustua parin tuhannen vuoden takaiseen runouteen. Ihmisellä on aina ollut tarve tuoda tunteitaan julki tai kertoa merkittävistä hetkistä, jopa luolamaalauksissakin. Tänäänkin sitä tehdään ahkerasti jopa kirosanoilla, mikä ei ole kaunista ollenkaan!

Han-kaudella noin kaksi tuhatta vuotta sitten, vaalittiin anonyymisyyttä runoissa, joten tekijää ei tiedetä. Mutta runot ovat säilyneet. Nyt rakkauslaulu ja ylistys taivaan tähdille.

SÄVELMÄÄN "VANHA RAKKAUSLAULU"

Tänään on ilo ylimmillään,

yhdessä me nousemme tähtiin.

Taivaan ruhtinas tarjoaa meille hyvää viiniä,

Virran herra karppia;

Vihreä lohikäärme järjestää juhlat, 

Valkoinen tiikeri kohottaa maljan.

Jousimiehen rummut ja luutut soivat, 

Otava puhaltaa säkkipilliiin;

Kuun rouva ojentaa kirkkaat korvarenkaat, 

Kutojaneito lahjoittaa jaderiipuksen.

Ja laulu kaikuu: "Taivaan sinessä himmenevät 

                        ruusuiset pilvet itään"

ja "Lännestä virtaa raikas tuuli".

Sitten kaste lankeaa ja peittää huvimajan.

Kiireinen lentotähti kantaa meidät maahan.

 

                    Sinusta erossa, Otava 2005, suomentanut Pertti Nieminen 

Runollinen joulukalenteri 13.12.2023

Näitä kaikkia kortteja ei ole minulle lähetetty, mutta olen saanut niitä kerääjänä muilta. Joten luulen vähän, että matkaajat ovat niitä poimineet eri maista. Tämä kortti on ranskalainen, Kuninkaiden palvonta. Jotenkin osa ihmisistä näyttää uhkaavalta (oikealla). 

Toinen kortti samasta aiheesta on Espanjasta flaamilaisen Jan Cossaertin maalaus 1500-luvulta. Siinäkin on taustalla pälyileviä miehiä (vasemmalla).

Huang-Fu-Sung eli Kiinassa noin vuosina 777-830. Hänellä oli monta nimeä: Kohteliaisuusnimi oli Tzu-ch'i ja itse valittu taiteilijanimi T'an-luan tsu. Nimi merkitsee nykyään tunnistamattoman jalopuun siementä tai taimea.

Hänkin suoritti sitkeästi chin-shih-tutkinnon, mutta oli  vaikea löytää virkaa. Hänen runoistaan kerrotaan, että raikkaudellaan ne erosivat aikakautensa runoilijoista. Näkisin, että tässä runossa on kyse kuolemasta. Runo tekee kuoleman kauniiksi.

Sävelmään 

 

TAIVAALLINEN KUOLEMATON

 

1.

Erämaan kirkkaalla taivaalla

    lentää haikara, paria vailla.

Vesitatar kukkii

    syksyisen virran sinessä.

Tänään Liu-lang jättää

     taivaallisen kuolemattoman.

Hän nousee silkkipatjalta;

kyynelten helmet putoilevat.

Kaksitoista tummaa vuorenhuippua,

     toinen toistaan korkeammalla.

 

2. 

Chih-chun kukat avautuvat, 

    niiden puna heijastuu vedestä.

Vuorten kielekkeillä

    lennähtelee peltopyitä.

Kulkija on viipynyt vuoden:

    on aika lähteä

tuhannen, kymmenentuhannen lin matkaan.

Viimeinen haikea syleily

repii taivaallisen kuolemattoman

    sydämen juuriltaan. 

                        Kukkien keskellä, kiinalaisia runoja vuosituhannen takaa, Pertti Nieminen, Otava 1993 

Runollinen joulukalenteri 12.12.23

Ajattelin laittaa tähän alunperin ihan suomalaisia joulukortteja, mutta Jeesuksen syntymäaihetta on käytetty kautta kristillisen maailman. Se on ollut koko kahden vuosituhannen aikana inspiraationa maalaus- ja musiikkitaiteessa ympäri maailman. Unicef on jakanut kauniita maalauksia kortteina lasten hyväksi. Kuvassa Gyproksella oleva maalaus La Virgen, de San Miguel Lefkoniko, taiteilija ja ajankohta tuntematon. Kortti oikealla.

Vasemmalla oleva kortti on kuvattu Joensuun Ortodoksisesta lähetyspiiristä Vesa P. Takala. Tässä on kuvattuna yksityiskohta Kalenteri-ikonista Kristuksen syntymä. Nyt en ole varma, onko tämä ikoni Joensuun ortodoksisessa kirkossa. Arvokkaalta se näyttää. 

Nyt istun runolliseen Siperian junaan ja matkustan kauemmas itään, Kiinaan. Ihmeellistä, kuinka runoutta on pidetty arvossa ympäri maailman ja sitä on säilytetty. 

Wei Chuang (836-910) oli varakkaasta perheestä, aloitti opiskelut ja jatkoi, varmaankin sukulaisten avustamana, kun vanhemmat kuolivat. Wei matkusteli paljon, hän suoritti Chin-shih tutkinnon (olisiko kandidaatin vastaava?) vuonna 893 ja selvisi siitä parin yrityksen jälkeen. Välillä hän joutui kapinallistenkin käsiin, mutta tapasi erään kenraalin ja huomasi pian olevansa neuvonantaja. Runot syntyivät kaikkien elämän kokemusten välillä ja lopulta päätyivät minunkin käsiini. Hui, mikä matka kaikilla näillä runoilla! Mutta mistähän tämä runo kertoo? Vanhenemisesta?

Sävelmään

 

KERRON SYDÄMENI TUNTEISTA

 

1. 

 

Kynttilä karrella, suitsuke sammunut,

        verhot nostamatta,

hän heräsi juuri säpsähtäen.

Kukat lakastumaisillaan.

Syvään yöhän nousee kirkas kuu.

Joku naputtaa jossain tahtia

      laulun säveliin,

hyvin hiljaa, hiljaa.

Vähä vähältä tanssipuku

     on peittynyt pölyyn,

keväiset tunteet ovat menneet menojaan.

 

2.

Sininen lampi, tuoksuvat punaiset kukat;

     sade tihkuu hiljalleen.

Hän nojaa kukin koristeltuun airoon,

ripustaa korun ja sitoo vyön

notkeille, kapeille uumilleen.

Uni mandariinisorsista katkeaa

     tähtien sillalla eroon:

etäälle, etäälle, erilleen...

Vähä vähältä haihtuu

    Yûen silkistä tuoksu,

kukat hiuksissa lakastuvat. 

            Kukkien keskellä, kiinalaisia runoja vuosituhannen takaa, Pertti Nieminen, Otava 1993

Runollinen joulukalenteri 11.12.2023

'Paletti' on usein löydetty merkki korttien painatuksessa. Nyt luin että Karto ja Paletti ovat yhdistyneet

Suomen Korttipiste Oy:ksi ja on osana Lehtipiste-konsernia. Joten puhtaat Paletin kortit menevät nyt historiaan. Paletilla onkin takanaan 95 vuotinen historia. Tämä on vanha perheyritys, perustettu vuonna 1922. Mukava tietää vähän missä nuo upeat kortit ovat syntyneet.

 

Ruotsalainen Backemarks on kustantanut korttien tarinoita, joista löytyy noita meillekin tuttuja vanhaja tekijöitä. Tässä osoite, joka haluaa tutustua niihin: 

https://postikorttien1.rssing.com/chan-6251430/all_p2.html

Vasemmalla Paletin kortti, oikealla ruotsalainen Backemarkin kortti. Tekijöitä ei ole mainittu.

 

Viivyn vielä hetken mansien ja hanttien luona. Tietenkin olen poiminut sieltä naisellisen näkökulman, sen kuinka naiset siellä elivät, vihkiytyivät, synnyttivät. Olen korttien teemassa äidin ja lapsen kanssa. Nyt vähän toiveikkaampaa!

Papintytöstä tehty laulu

Pieni kauppias-ystäväiseni!

Jos isäni hankkiman

ohutverkaisen kauniin puvun

päälleni puen:

kohollaan olevan juurevan puun tavoin

se on liiaksi kohollaan,

kohollaan olevan oksavan puun tavoin

se on liiaksi kohollaan.

Kunpa sen sijaan Sinun hankkimasi 

ohutverkaisen kauniin puvun

voisin päälleni pukea,

ohutsilkkisen kauniin huivin

voisin päähäni sitoa!

Kunpa lovikenkäisen venäläisen miehen salvaman

sisäisen talon sisälle,

nelikulmaisen talon neliöön

minut veisit sisälle!

Pienen valoisan talosi sisässä

minä tavallani kolmeen tapaan

minä tavallani neljään tapaan

sitten kääntyilisin!

Sinun saapumispäivänäsi

minä pienillä sulkasatohanhen jaloillani

Sinua vastaan lähtisin!

Sinun saapumispäivänäsi

kalamuhennos-piirakka-pöydän

minä valmiiksi laittaisin,

monta yksijalallista lasia

Sinulle omin käsin ojentaisin!

            SIIVEKKÄILLE JUMALILLE, JALALLISILLE JUMALILLE, Mansien ja hantien runoutta,

            Suomalaisen kirjallisuuden seura, Gummerus 1986, suomentanut  Raija Bartens

 

 

Runollinen joulukalenteri 10.12.2023

Ympäri kristityn maailman on tehty maalauksia Jeesus-lapsen syntymästä, myös kortteja ja varsinkin joulukortteja, onhan joulu kohdistettu Jeesuksen syntymäpäiväksi. On kuitenkin tutkittu, ehkä taivaallisen planeettojen asema (Jupiter ja Venus), jolloin niiden yhtymä olisi valaissut erikoisen suurena taivaalla, oli eri ajankohta. Kauempaa itämailla taivaan valoja lukevat tietäjät olivat nähneet sen merkkinä suuren kuninkaan synnystä ja lähteneet sitä lahjoineen tervehtimään. Uskoa voi mitä vain, mutta itse tarina kaikkinensa on SUURI ja mystinen. 

Samoin on eräät runoilijat ja heidän runonsa ihmeellisiä sen vuoksi, että ne ovat jääneet elämään satoja vuosia. Viivyn vielä mansien ja hantien tarunomaisissa runolausunnassa. Nyt tarina nuoresta naisesta, joka karkasi vanhan miehensä luota. Tämä on pitkähkö ja kaikilla joulujärjestelyt esillä. Mutta voihan lukemisen jättää myöhemmäksikin. Sama kirja kuin edellä on käsissäni. Tämä runo on hyvä lukea ääneen. Nuoren naisen rukous päästä takaisin kotiin!

Runa (Karhujuhlassa esitettävä näytelmän teksti)

Käsistään vanhentunut vanha Runa,

jaloistaan vanhentunut vanha Runa

kaksisauvaisen sauvallisen puhemiehen lähettää,

kolmisauvaisen sauvallisen puhemiehen lähettää.

Pitkään se kosiskeli tai lyhyeen kosiskeli,

isäukkopa myönteisen sanan pudotti.

 

Puhemies ei sano: ukko on vanha 

tytöstä siinä nuolinaisen monta hintaa maksetaan,

jousinaisen monta hintaa maksetaan.

Runo-ukon kodalle hänet sitten vietiin.

 

Siellä tyttö pitkään eli tai lyhyeen eli,

siellä alkoi itkeä.

Isänsä kotaan siitä lähti,

isänsä kotaan tuli.

Siinä alkoi itkeä.

"Isäkulta!" hän sanoo.

"Miksi minut käsistään vanhentuneelle vanhalle Runalle,

jaloistaan vanhentuneelle vanhalle Runalle annoit?

 

Jos muinoin

tuokkostyttöaikoinani,

kehtotyttöaikoinani

minun ruuanpuutetta aiheuttavan näit, 

minun vedenpuutetta aiheuttavan näit,

 

kunpa silloin

tähän virtaavaan seitsenpalmikkoiseen pyhään veteen,

seitsenpalmikkoiseen pyhäiseen veteen

minut alas olisit heittänyt!

Kunpa tuolla 

seitsenpalmikkoisessa pyhässä vedessä,

seitsenpalmikkoisessa pyhäisessä vedessä

minun luuni olisivat huuhtoutuneet,

minun lihani olisivat huuhtoutuneet!

 

Isäkulta, isä!

Vieläkö monena Toorum-jumalan tekemänä päivänä,

Koresin tekemänä päivänä

verisiä kyyneleitä vuodatan?

Miksi käsistään vanhentuneelle vanhalle Runalle,

miksi jaloistaan vanhentuneelle vanhalle Runalle

minut harhaavana kärjellisenä nuolena harhaan lähetit,

minut harhaavana varrellisena nuolena harhaan lähetit?

Isäkulta, isä!

Jos tuokkostyttöaikoinani, 

kehtotyttöaikoinani

minun ruokaa syöden ruuanpuutteeen aiheuttavan

minun vettä juoden vedenpuutteen aiheuttavan näit.

kunpa silloin 

seitsenkieliseen hiilostuleen minut olisit viskannut!

Kunpa siinä olisin korventunut!

Isäkulta, isä!

Miksi minut tuolle käsistään vanhentuneelle vanhalle Runalle,

jaloistaan vanhentuneelle vanhalle Runalle annoit?

Jos lapsuuteni tuokkostyttöaikaan,

lapsuuteni kehtotyttöaikaan

minun ruuanpuutetta aiheuttavan näit,

minun vedenpuutetta aiheuttavan näit,

kunpa silloin

synkän metsän kolkkaan, 

tiheän metsän kolkkaan

minut puuhun olisit ripustanut!

Kunpa suuret luuni suuri lintu

sieltä olisi siepannut,

pienet luuni pieni lintu 

sieltä olisi siepannut!

 

Isäkulta, isä!

Miksi käsistään vanhentuneen ...(toisinto)

 

Isäkulta, isä!

Jos pienessä kodassasi

minun ruokaa syöden

ruuanpuutetta aiheuttavan näit,

miten vettä juoden

vedenpuutetta aiheuttavan näit

silloin lapsuuteni tuokkostyttöaikaan,

lapsuuteni kehtotyttöaikaan,

 

kunpa omalla veitselläsi, 

omalla kirvelläsi

pienen varpussieluseni,

pienen haukkasieluseni

omin käsin olisit ottanut!

 

Kunpa takaisen kyläsi taakse

kolmen hirren korkuisen hautakotasen

minulle olisit valmistanut,

neljän hirren korkuisen hautakotasen

minulle olisit savannut."

 

(Näytelmän esittää neljä miestä, joisti yksi on puettu tytöksi. Näytelmän lopuksi kaikki neljä tanssivat.)

 

 

Runollinen joulukalenteri 9.12.2023

Joulu on vielä kaukana, mutta ainakin lapsuudessa otimme jo vanhat joulukortit esille ja leikimme siskoni ja naapurin lasten kanssa 'Näpsyä'. Se tapahtui siten, että muut paitsi näpsäyttäjä sulkivat silmänsä ja keskittyivät kuulemiseen. Jos hän kuulemisen perusteella arvasi kortin, jota oli näpsäytetty, sai hän kortin itselleen. Näin samalla ihailtiin kauniita kortteja. Enää ei varmaankaan tuollaista leikitä.

Eräs ystäväni kertoi toisen tavan leikkiä näillä korteilla. Se on muistipeli. Pelaajat yrittivät painaa mieleen kaikki kortit. Yksi pelaajista nosti kortin ja tyhjää paikkaa muut yrittivät muistaa mitä kortissa oli. Jos muisti oikein, sai kortin. Jos ei kukaan muistanut, ottaja sai pitää kortin. 

Toinen korttileikki oli sellainen, että yksi otti korttipakan, kiipesi esim. sängyn päälle ja heitti kaikki kortit lattialla hujanhajan. Toiset kiiruhtivat niitä poimimaan. Joka löysi enimmän, oli voittaja. Ja taas ihailtiin kortteja. 

Näitä, vähän naiiveja, mutta värikkäitä kortteja olisin varmaan lapsena ihastellut. Piirtäjä tuntematon.

 

Runomatkustan Intiasta kauas Ural-vuoriston itäiselle alueelle, mansien ja hantien muinaisille alueille, jota maata he itse nimittivät Jugraksi. Eivätkö he olekin suomalaisten sukuisia ugreja? Eivät he aikoinaan tienneet Venäjästä, mihin alue nyt kuuluu. Heillä on aivan omanlaisensa kulttuuri ja osaa sitä pyritään pitämään vieläkin yllä. Runolaulanta on ollut heidän historiansa kuvaa. On aivan ihmeellistä että sitä tallennettiin ylös (vieläpä suomeksi käännettynä), samoin kuin kalevalaistakin runoutta, ehkä viime hetkessä!  

Aluksi täytyy ottaa esiin Kanteleensoittajan aloituslaulu, joka kuulostaa tutulta näin suomalaisittainkin: Viisikielisen kielipuuni, kuusikielisen kielipuuni, soiton ääni, Ylisen Miehen, Isäni, eteen kaikuu. 

Ja sitten heidän ihmeelliseen runouteensa:

Rukous synnytyksen aikana

Tiheähapsuisen hapsuhuivin ottanut haltiatar,

tiivisreunaisen reunahuivin ottanut haltiatar!

Talvijäniksenturkis-myssyinen haltiatar, Äitimme,

kesäjäniksenturkis-myssyinen haltiatar, Emomme!

Keskiöisen veriuhrin haltiatar, Äitimme,

Keskipäivän ruokauhrin haltiatar, Emomme!

Hopeaovisen oven haltiatar!

Makuusijan hopealautaisten reunalautojen haltiatar!

Jos näin suurella piinalla

tytöt aina lähettäisit,

jos näin suurella vaivalla

pojat aina lähettäisit,

tyttöjä kasvamassa ei olisikaan,

poikia kasvamassa ei olisikaan.

            SIIVEKKÄILLE JUMALILLE, JALLISILLE JUMALILLE

            Mansien ja Hanttien runoutta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, toimittanut ja 

            suomentanut Raija Bartens, Gummerus Oy 1986

Runollinen joulukalenteri 8.12.2023

Olen aina pitänyt rehevästä hollantilaisesta maalaustaiteesta. Tässä Nico Jungmanin (1872-1935) Äiti ja lapsi-maalaus. Tätä tosin ei ole lähetetty minulle joulukorttina.  Olen varmaan sen napannut itselleni jostakin taidenäyttelystä. Toinen on ruotsalainen joulukorttien maalaaja Karin Lund-Jensen 'Den heliga familjen'.  Siis vähän modernimpaa taidetta tällä kertaa.

.

Edelleen Tagorea. Tämän kirjan, Gitanjalin, Tagore itse käänsi englanniksi ja sen ansiosta siitä tuli kuuluisa. Oikeastaan tuo käännös Uhrilauluja ei Pohjanmiehen (kääntäjä suomeksi) suomentamana täsmää sanaa Gitanjali, vaan hän tulkitsee sen "Laulujan sydämen syvyydestä". Tähän tulkintaan yhdyn minäkin. Numerot tulevat mukaan runojen kirjoittamisien aikajärjestyksessä. Tagorella on oma tyyli kirjoittaa runo, huomannette.

 

89.

 

Uni joka lepattaa vauvan silmissä - tietääkö joku,

mistä se on lähtöisin? Kyllä, huhu kertoo että se asuu siellä,

missä on keijukaisten kylä metsän varjoissa, missä vain 

kiiltomadot himmeästi hohtavat ja missä on kaksi taikakukkaa,

vielä ujoina ja nupullaan. Sieltä uni tulee suutelemaan vauvan 

silmiä.

    Hymy joka häivähtää vauvan huulilla, kun se nukkuu - 

tietääkö joku, missä se on syntynyt? Kyllä, huhu kertoo että

kuunsirpin nuori kalpea säde kosketti häipyvän syyspilven 

reunaa ja silloin hymy syntyi, kasteisen aamun unessa -

hymy joka häivähtää vauvan huulilla, kun se nukkuu.

    Suloinen, pehmeä raikkaus, jota vauvan olemus säteilee - 

tietääkö joku, missä se oli piilossa niin pitkään? Kyllä,

kun äiti oli nuori tyttö, se asui hänen sydämessään,

jonka täytti herkkä, hiljainen rakkauden mysteeri -

suloinen, pehmeä raikkaus, jota vauvan olemus säteilee.

Runollinen joulukalenteri 7.12.2023

Nämäkin neitsytmaalaukset ovat lähetetty joulutervehdyksenä samalta henkilöltä, mutta ehkä eri vuosina. Joku toinenkin on kerännyt kortteja vanhoista taidemaalauksista ja paremman puutteessa lähettänyt nämä jouluksi. Toisen maalauksessa on nimi Louis de Morales (espanjalainen taidemaalari 1500-luvulta), Museo National Machado de Castro ja toinen Mestre das Meias Figuras, Flamenga-koulu, Museo National de Arte Antiga. Mielenkiintoista kun nyt vasta tarkastelen kortteja lähemmin suurennuslasin kanssa (huom!). Viimeisimmästä löysin samantapaisia maalauksia, mutta siten että Marialla on toinen rinta paljaana aikeissa syöttää Jeesus-lasta. Onkohan näistä kortteja? Tuota maalausta en sieltä löytänyt.

Minulle  tutuin itämainen runoilija on Tagore. Etsin kotoani hikipäissäni hänen runokirjaansa, mutta en löytänyt mistään. Raahen kirjastosta löysin yhden. Rabindranath Tagore (1861-1941) on intialainen Kalkutassa elämänsä viettänyt runoilija. Siirryimmekin melkein meidän päiviimme vuosiluvuissa. Tutuksi länsimaille hän tuli ensimmäisena aasialaisena Nobelin kirjallisuuspalkintosa vuoksi 1913 runoteoksesta Uhrilauluja (Gitanjali). Tagore oli kirjailija, filosofia, runoilija, lauluntekija ja muusikko.

Mainittakoon hänestä vielä sekin, että hän opiskeli Englannissa ja lyötiin siellä jopa ritariksi 1915. Tämän hän kuitenkin peruutti pari vuotta myöhemmin protestiksi brittien Intianpolitiikkaa vastaan.  Näin hän otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja kierteli muutenkin ympäri maailmaa puhumassa rauhan ja ihmisyyden puolesta. Hänen runonsa kaikki ovat niin tunnelmallisia, syviä ja ihmisen olevaisuudesta kertovia, että oli vaikea valita. Joten summamutikassa avasin kirjan ja tulin tällaiselle sivulle:

    61

    Sama elämä, joka virtaa yötä päivää suonissani, virtaa läpi koko maailman, rytmikkäästi tanssien.        Sama elämä työntyy riemukkaasti maan tomun läpi lukemattomina versoina, nousee lehtien ja kukkien     kuohuviksi aalloiksi. Sama elämä keinuu syntymän ja kuoleman valtaisassa merikehdossa, sen luode-     ja vuoksiaalloissa. Tämän suuren elämän kosketus saa ruumiini loistamaan ja tunnen ylpeänä, miten      ikiaikainen elämä tanssii suonissani nyt, tällakin hetkellä.

                                    Rabindranath Tagore, Gilanjali,Basam Books 2013, 

                                    suomentanut Hannele Pohjanmies

 

 

 

 

 

Runollinen joulukalenteri 6.12.2023

Jälleen kaksi taidemaalauskorttia joulutervehdyksenä. Toisen maalauksen on maalannut Murillo (1618-1682) espanjalainen taidemaalari. Toisessa kortissa enkeli vaikuttaa vähän eroottiselta vähine vaatteineen, mutta mielenkiintoinen sellaisena. Sen on maalannut italialainen Caravaggio (1573-1610) ja on myös Unicefin kortti lapsien hyväksi. Otin selvää tuosta maalauksesta. Siinä Joosef ja Maria Jeesus-lapsensa kanssa pitää lepotaukoa pakomatkalla Egyptiin. Ymmärsin, että Joosefilla on kädessään itse maalarin säveltämä kappale, jota enkeli on yllättäen tullut viululla pakolaisille esittämään. 

 

Rumi on varmasti nimeltään hyvin tunnettu länsimaissakin. Oikeasti hän on nimeltään alāl ad-Dīn Muhammad Rūmī ja oli persialainen runoilija, islamilainen teologi, lainoppinut ja suufimystikko.Toinen hänestä usein käytetty nimitys on Mawlana tai Mevlana. Jalal ad-Din Muhammad syntyi Balkhin kaupungissa nykyisessä Afganistanissa. Wikipedia Hän on vielä vanhemmalta ajalta kuin Hafez (1207, Afganisan -1273,Turkki). Ajatella kuinka runot elävät vuosituhansia!

Tähän liitän muutamia Vilma Heiskasen poimintoja Rumin ajatelmista, jotka ovat varteen otettavia tänä vaikeana aikana, Suomen itsenäisyyspäivänäkin. Onnea Suomi syntymäpäivänäsi!

“Kun läpikäyt vaikeita aikoja, kun kaikki tuntuu vastustavan sinua, kun sinusta tuntuu ettet voi sietää sitä enää hetkeäkään, ÄLÄ LUOVUTA! Sillä se on aika ja paikka, jossa kurssi vaihtaa suuntaansa.”

“Välinpitämättömyys on jumalan vankila. Tietoisuus on jumalan palatsi.”

“Sisälläsi on valtava vesiputous. Älä kävele ympyrää tyhjä sanko käsissäsi.”

“Sytytä elämäsi tuleen ja etsi heidät, jotka ruokkivat liekkejäsi.” 

 “Ajattelet, että olet elossa koska hengität? Häpeä, että elät niin rajoittuneella tavalla. Älä ole ilman rakkautta ettet tunne itseäsi kuolleeksi. Kuole rakastuneena ja elä ikuisesti.”

 

 

Runollinen joulukalenteri 5.12.2023

Kaksi taidemaalauskorttia, anonyymejä taiteilijoita tässäkin. Toinen oikealla on Unicefin hyväksi painettu kortti maalauksesta 1395, National Gallery, London. Enkelit ovat kaikki samannäköisiä Marian kanssa. Olisko ollut vain yksi malli taiteilijan edessä? Toinen maalaus on tehty Venetsiassa Palma Vecchion koulukunnassa, Madonna, Jeesus-lapsi ja Johannes Kastaja, 1500-luku. Valokuvan ottanut Kari Jämsèn, Toivolan lahjoituskokoelma/Kuopion taidemuseo. Mielenkiintoinen maalaus.

Jatkan vielä Hafezin runoja kirjasta Ruusu ja satakieli, Jaakko Hämeen-Anttilan suomennettuna. Tästä runosta tulee mieleen ajatus muistamisesta: Kummat muistamiset ovat tärkeitä; ne joita itse muistan vai se että muut muistavat?

                            Muistakaa!

                            Menneitä päiviä

                            rakkaiden kanssa

                                        muistakaa!

                            Muistakaa noita aikoja,

                                        muistakaa!

 

                            Rakkaani

                            ei minua muista

                            tuhat kertaa päivässä

                            minä muistan häntä

                                        muistakaa!

 

                            Suuni on täynnä

                            surun katkeraa myrkkyä.

                            Iloisten juhlijain huutoja

                                        muistakaa!

 

                            Enää

                            kukaan ei ole uskollinen

                            Uskollisia rakkaita 

                                        muistakaa!

 

                            Minä kärsin

                            tuskien kahleissa.

                            Oikeamielisten intoa

                                        muistakaa!

 

                            Silmistäni virtaa

                            sata vuolasta virtaa

                            mutta 

                            Zederudin virtaa ja tarhureita

                                        muistakaa!

 

                            Jääköön Hafezin salaisuus

                            enempää sanomatta.

                            Voi,

                            salaisuuteen vihittyjä

                                        muistakaa!