Runollinen joulukalenteri 2.12.2023

Runojen parissa esittelen jouluterveisiä, nyt vanhoja suomalaisia joulukortteja. Kaikille tuttu  kuvataiteilija Martta Wendelinin klassisia joulukortteja (1893-1986), aiheena joulun lapsi. Rauhaisaa aikaa kaikille toivon.

 

Lähestyn idässä ensimmäiseksi Turkkia, jonka historiasta löytyy Ataturkin ja Snellmanin ystävyys. Se ei tapahtunut fyysisesti vaan kirjan Valkoliljojen maa, Grigori Petrov, kautta. Sitä lukiessa ja ihanoidessa Suomen valtiota, Ataturk alkoi rakentamaan demokraattista Turkkia, joka liitettiin sittemmin jopa Natoon, ei Eurooppaan vielä. Nyt on Turkki näyttänyt vähän toisenlaiset kasvot sitten Ataturkin. 

Sain käsiini kirjan nimeltä 'Kuin ilkikuriset lapset, Modernia turkkilaista runoutta', Palladium kirjat 2007, runot kääntänyt Riitta Cankocak. 

Etsin rakkautta, ei ole helppoa löytää, joten päädyin realiteettiin. Otan esille naisen nimeltä Bejan Matur (1968- ) syntyjään kurdialueelta, opiskeli asianajajaksi Ankarassa. Se, että Jumala on kirjoitettu runossa pienellä, sillä varmaan jokin merkitys.

Olen oppinut, tässä maailmassa eläminen satuttaa

Kaikki verenpunaiset kivet maan päällä

on sivelty jumalan verellä, 

ja niin se vaan on että nämä verenpunaiset kivet 

opastavat meitä nuoruudessamme.

Jumala, vierellämme

nuoruudessamme, 

koskettaa meidän korvakorujamme,

meidän kaulakorujamme myös, 

tulee meidän kenkiimme, 

tyttömäisiin sukkanauhoimme

ja piiloutuu.

 

Minun pitäisi ostaa verenpunainen leninki ja patja,

verisormus,

ja lamppu.

On tuleva aika

kun äitiys alkaa, sitten uuvahdus.

Veri joka osaa odottaa

osaa myös olla kivi.

olen oppinut, satuttaa elää tässä maailmassa.

Verenpunaisen tummaa

sinisen tummaa

ja alussa

on todella oltava tarkoitus,

eivät meitä jätä jumala eivätkä meidän äitimme.