maanantai 11. joulukuuta 2023

Runollinen joulukalenteri 12.12.23

Ajattelin laittaa tähän alunperin ihan suomalaisia joulukortteja, mutta Jeesuksen syntymäaihetta on käytetty kautta kristillisen maailman. Se on ollut koko kahden vuosituhannen aikana inspiraationa maalaus- ja musiikkitaiteessa ympäri maailman. Unicef on jakanut kauniita maalauksia kortteina lasten hyväksi. Kuvassa Gyproksella oleva maalaus La Virgen, de San Miguel Lefkoniko, taiteilija ja ajankohta tuntematon. Kortti oikealla.

Vasemmalla oleva kortti on kuvattu Joensuun Ortodoksisesta lähetyspiiristä Vesa P. Takala. Tässä on kuvattuna yksityiskohta Kalenteri-ikonista Kristuksen syntymä. Nyt en ole varma, onko tämä ikoni Joensuun ortodoksisessa kirkossa. Arvokkaalta se näyttää. 

Nyt istun runolliseen Siperian junaan ja matkustan kauemmas itään, Kiinaan. Ihmeellistä, kuinka runoutta on pidetty arvossa ympäri maailman ja sitä on säilytetty. 

Wei Chuang (836-910) oli varakkaasta perheestä, aloitti opiskelut ja jatkoi, varmaankin sukulaisten avustamana, kun vanhemmat kuolivat. Wei matkusteli paljon, hän suoritti Chin-shih tutkinnon (olisiko kandidaatin vastaava?) vuonna 893 ja selvisi siitä parin yrityksen jälkeen. Välillä hän joutui kapinallistenkin käsiin, mutta tapasi erään kenraalin ja huomasi pian olevansa neuvonantaja. Runot syntyivät kaikkien elämän kokemusten välillä ja lopulta päätyivät minunkin käsiini. Hui, mikä matka kaikilla näillä runoilla! Mutta mistähän tämä runo kertoo? Vanhenemisesta?

Sävelmään
 
KERRON SYDÄMENI TUNTEISTA
 
1. 
 
Kynttilä karrella, suitsuke sammunut,
        verhot nostamatta,
hän heräsi juuri säpsähtäen.
Kukat lakastumaisillaan.
Syvään yöhän nousee kirkas kuu.
Joku naputtaa jossain tahtia
      laulun säveliin,
hyvin hiljaa, hiljaa.
Vähä vähältä tanssipuku
     on peittynyt pölyyn,
keväiset tunteet ovat menneet menojaan.
 
2.
Sininen lampi, tuoksuvat punaiset kukat;
     sade tihkuu hiljalleen.
Hän nojaa kukin koristeltuun airoon,
ripustaa korun ja sitoo vyön
notkeille, kapeille uumilleen.
Uni mandariinisorsista katkeaa
     tähtien sillalla eroon:
etäälle, etäälle, erilleen...
Vähä vähältä haihtuu
    Yûen silkistä tuoksu,
kukat hiuksissa lakastuvat. 

            Kukkien keskellä, kiinalaisia runoja vuosituhannen takaa, Pertti Nieminen, Otava 1993

2 kommenttia:

  1. Runollisen kaunista kerrontaa, tarinoita pienoismuodossa. Kiitos

    VastaaPoista
  2. Kiitos Leila, mukava oli lukea

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!