Joulu on vielä kaukana, mutta ainakin lapsuudessa otimme jo vanhat joulukortit esille ja leikimme siskoni ja naapurin lasten kanssa 'Näpsyä'. Se tapahtui siten, että muut paitsi näpsäyttäjä sulkivat silmänsä ja keskittyivät kuulemiseen. Jos hän kuulemisen perusteella arvasi kortin, jota oli näpsäytetty, sai hän kortin itselleen. Näin samalla ihailtiin kauniita kortteja. Enää ei varmaankaan tuollaista leikitä.
Eräs ystäväni kertoi toisen tavan leikkiä näillä korteilla. Se on muistipeli. Pelaajat yrittivät painaa mieleen kaikki kortit. Yksi pelaajista nosti kortin ja tyhjää paikkaa muut yrittivät muistaa mitä kortissa oli. Jos muisti oikein, sai kortin. Jos ei kukaan muistanut, ottaja sai pitää kortin.
Toinen korttileikki oli sellainen, että yksi otti korttipakan, kiipesi esim. sängyn päälle ja heitti kaikki kortit lattialla hujanhajan. Toiset kiiruhtivat niitä poimimaan. Joka löysi enimmän, oli voittaja. Ja taas ihailtiin kortteja.
Näitä, vähän naiiveja, mutta värikkäitä kortteja olisin varmaan lapsena ihastellut. Piirtäjä tuntematon.
Runomatkustan Intiasta kauas Ural-vuoriston itäiselle alueelle, mansien ja hantien muinaisille alueille, jota maata he itse nimittivät Jugraksi. Eivätkö he olekin suomalaisten sukuisia ugreja? Eivät he aikoinaan tienneet Venäjästä, mihin alue nyt kuuluu. Heillä on aivan omanlaisensa kulttuuri ja osaa sitä pyritään pitämään vieläkin yllä. Runolaulanta on ollut heidän historiansa kuvaa. On aivan ihmeellistä että sitä tallennettiin ylös (vieläpä suomeksi käännettynä), samoin kuin kalevalaistakin runoutta, ehkä viime hetkessä!
Aluksi täytyy ottaa esiin Kanteleensoittajan aloituslaulu, joka kuulostaa tutulta näin suomalaisittainkin: Viisikielisen kielipuuni, kuusikielisen kielipuuni, soiton ääni, Ylisen Miehen, Isäni, eteen kaikuu.
Ja sitten heidän ihmeelliseen runouteensa:
Rukous synnytyksen aikana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!