Yhä vielä kuljen maailmalla runojen parissa. Tuon esille runoja eri kulttuureista niin itselleni kuin lukijoillekin. Olen pitänyt tällaista joulukalenteria jo vuosia lähtien omasta kaupungista, viimeksi olin Venäjällä ja Ukrainassa. Ne runot olivat aika rankkoja luettavaa. Nyt lähden kauemmas Itämaille toivoen löytäväni sieltä jotakin kauniimpaa.
Haluan kuvia mukaan, tottakai. Olen ikäni kerännyt kortteja. Joitakin olen eritellyt, mm. Neitsyt Marian ja Jeesus-kortteja, olen yhdistänyt samaan nippuun taidekortit äidistä ja lapsesta. Oletteko huomanneet, että näitä kortteja ei näy paljoakaan enää joulukortteina? Haluan tuoda esiin sen syvimmän aidon rakkauden näissä korteissa. Ja ajatuksen, että äiti ei koskaan halua kasvattaa poikaansa sotaan, vaan rakentamaan ja suojelemaan tätä maailmaa ja ihmiskuntaa.
Näissä korteissa on jotakin hyvin vanhaa ja arvokasta. Vasemmalla Marja-Liisa Waismaa-Pietarilan ottama kuva Saloisten kirkossa (lapsuuspitäjäni, vanha Salo) olevasta Neitsyt Mariaa 1400-luvun alusta. Oikealla vanha kortti, kuva Veikko Vionoja, Herättäjä-yhdistys vuosi 2005/1. Kortin sisäaukeamalla lukee 'Kristus aivan avuton syntisille lahja on'.
Me tarvitsemme näinä sotien vuosina (Ukrainan ja Israelin sota) rakkautta ja läheisyyttä, turvaa ja toivoa. Siksipä lähden ihan kotipitäjästä ja tuon esille Aunimarjut Karin rakkausrunon. Sen voi tulkita hyvin monella tavalla. Minä tulkitsen sen äidin ja lapsenkin välisenä runona.
Kiitos
VastaaPoistaRakkaudelle on ja tulisikin olla aina tilaa. Näinä levottomina aikoina erityisesti.
VastaaPoista