maanantai 4. joulukuuta 2023

Runollinen joulukalenteri 4.12.2023

Otan välillä eräitä mielestäni herttaisia joulukortteja. Näyttää tuossa yhdessä olevan ihan lumipyry, jos oikein tulkitsen. Ja olisko siellä vuoteessa pehmolelu tai ihan oikea orava tai muitakin otuksia.  Joosefin ja itämaiset tietäjät tunnistan. Vähän mystisen herkkä kortti. Toinen kortti on yksinkertaisen kaunis. Näiden korttien tekijöitä ei mainita. Ne ovat lähetetty vuosina -82 ja -87.


 

Joulukalenterini runo tänään tulee muinaisesta Persiasta, runoilijalta Hafez Samseddin Muham, Ruusu ja satakieli, suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, Basam Books, 2013. Tämä runoilija on elänyt 1325- 1390. Hänestä löydän hyvin vähän tietoja, paitsi että hän oli suufilainen mystikko. Olen nähnyt Kappadokiassa suufilaista tanssia. Näin kirjoittaa Hämeen-Anttila suufilaisuudesta:" "Suufilaisuus painottaa henkilökohtaista Jumala-kokemusta enemmän kuin uskonnon muodollisia piirteitä, joten se muistuttaa islamin perimmäisistä arvoista. Lisäksi suufilaisuus pitää kaikkia uskontoja teinä lähestyä Jumalaa, joskin suufilaisuus nähdään parhaaksi tieksi." 

Hafezin runoista löysin viinin ja monenlaiset tunteet surusta iloon. Tässä eräs hänen runoistaan, jolla elinikää on paljon ja on oleva ehkä niitä ikuisia runoja. Koska ruusutarhan omistan, niin ymmärtänette...

Ruusuaikaan

Nyt
kedolla ruusu
astui olemattomuudesta olevaan
orvokki painoi kasvonsa 
ruusun jalkojen juureen.
 
Juo aamumalja
rummun ja harpun säestyksessä,
suutele sagin poskia
luutun ja huilun soidessa.
 
Älä istu ruusuaikaan
ilman viiniä,
    harppua,
                kaunokaista:
Ruusun päivät on luettu
niin kuin ihmisen elinaika.
Tuoksuvien kukkien joukot 
tekevät maasta tähtitaivaan
onnellisine tähtineen
tähtimerkkeineen.
 
Herätä puistossa henkiin 
zarathustralaisuus: 
onhan tulppaanikin jo saanut 
Namrudin tulen loistamaan.
 
Juo viiniä rakkaasi tarjoamaa,
suloposkisen,
Jeesuksen tavoin hengittävän.
Älä kerro Aadista ja Thamudista.
 
Liljojen ja ruusujen aikaan 
maasta on tullut Paratiisi.
Mitä iloa siitä on,
                    jos täällä ei voi elää ikuisesti? 

Ruusu
ratsastaa ilman halki
Salomon lailla.
Aamulla linnut saapuvat laulamaan
Daavidin lauluja.

Ota käteesi aamumalja.
Juo
aikamme ruhtinaan kunniaksi.
Emadaddin Mahmud!

 Minä hämmästelin tässä erästä juttua. Huomaatteko?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!